Pakkanen on lauhtunut ja on alkanut tuulla. Lunta tippuilee puista laduillekin ihan köntteinä. Mies hiihti päivällä ja minä vasta illalla. Taas hiihdin vain sen lyhyen matkan, viitisen kilometrin lenkin. No, edes sen tuli verran ulkona oloa ja liikuntaa!

Aamulla lähdin ajelemaan töihin loppiaisjumalanpalvelukseen, jonka jälkeen oli vielä lähetysjuhla. Loppiainen on lähetystyön pyhäpäivä. Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu. Juhlaan on kytkeytynyt useita eri aiheita. Se on alkuaan ollut Kristuksen syntymäjuhla, minkä vuoksi sitä vieläkin joskus sanotaan "vanhaksi jouluksi".
Läntisessä kristikunnassa eli meillä loppiaisen aiheeksi tuli keskiajalla kertomus Jeesusta kumartamaan tulleista tietäjistä, joiden ajateltiin olleen kuninkaita. Nubian ja Arabian kuningas Melchior toi Jeesus-lapselle kultaa. Saabassa hallinnut Balthasar antoi lahjana mirhaa. Tarsiista seimelle ponnistanut Kaspar toi suitsuketta. Kulta on kuninkuuden, suitsuke rukouksen, mirha uhrikuoleman vertauskuva. Eri maista tulleet, eri-ikäiset tietäjät, muistuttavat samalla siitä, että kaikenikäiset ja kaikenrotuiset ihmiset seisovat samalla viivalla etsimässä tietä pelastukseen.
Idän tietäjät tulivat osoittamaan kunnioitusta vastasyntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Siihen viittaa myös joulukuusen latvassa oleva tähti. Myös joulukukkana käytetty punainen tai valkoinen joulutähti viittaa tähän. Pyhän yön kukkana joulutähti siis viestii Kristuksessa keskellemme laskeutuvasta jumalallisesta rakkaudesta. Aina loppiaisen tähti kuitenkin viittaa ensisijaisesti pelastukseen. Kristuksessa kaikki kansat kohtaavat pelastuksen.
Iltapäivällä kävimme yksivuotissyntymäpäivillä. Pieni hieno mies tuntui omivan aluksi kaikki pikkusisaren saamat lahjat, mutta varmaan vähitellen ne palautuvat omistajalleen. Kirja on aina kirja ja tärkeä pienimmällekin.