Pappaa, odota.

Osaan minäkin lapioida, näyttää pikkusisko.

Tulkaa tänne, täällä on kivaa.

Tämä on vielä mukavampaa - tule mukaan!

Yhdessä me sitten mentiin...

Aamulla vanhemmat toivat pienet meille ja puolenpäivän jälkeen vein heidät kotiin ja lähdin samalla matkalla töihin. Isoveli kysyi, lähdetkö samaan paikkaan töihin kuin isä. Kerroin, että menen ihan muualle ja menen siunauskeskusteluun. Sitten hän näki virkavaatteeni ja totesi vain, ai niin papin töihin.

Olipa keli! Tuntui että ei erota tietä muusta lumiaukeasta, kun pyrytti maalla mutkaisilla sivuteillä. Löysin perille, kun ensin kävin varmistamassa tienviitasta oikean tien nimenkin. Otin lumiharjan autosta ja kahlasin viitan luo ja kopistin lunta ja jäätä pois nimikyltistä senverran, että näin tien nimen alkukirjaimen. Kotiinkin hämärissä pääsin ja olin tosi tyytyväinen, kun ei mitään sattunut. Nyt pitää laittaa kuitenkin varoiksi lapio auton takakonttiin, kun ei tiedä, millaisia pyrykelejä vielä lähiaikoina tulee.

Nuuitnpäivä tänään. Joulurauha ja joulukemut ovat loppuneet Nuutinpäivään, oli se vanha Nuutti 7.1. tai nykyinen Nuutti 13.1. Varakkaat saattoivat Kustaa Vilkunan Vuotuisen ajantiedon  mukaan juhlia viikon pitempään kuin talonpojat tai köyhä kansa. Me heitimme joulukuusen ulos  10.1. eli puolivälissä vanhaa ja uutta Nuuttia.

Siis nyt vietetään herrojen Nuuttia. Joskus tämän 7.1. jälkipäivää kutsutaan Hiivanuuttiksi eli pohmelon parantamiseksi, sitten oli rahka-lakki, sitten tyhjä tappi... ja Nuuttina kierrettiin talosta taloon ja saatiin vielä joulukauden viimeinen kestitys, oluttynnyrit tyhjiksi. ja sitten pidettiin joulukauden viimeiset leikit ja tanssit. - Pukkilassa on jonkinlainen Nuuttiperinne vielä olemassa.

Tavalliset arkityöt olisi jo aloitettava viimeistään nyt.  Sukanneulominenkin on jo alkanut ja vähän muukin kotihomma, mm.  pyykki ja pyykinkäsittely, silitys, korjaaminen... Ja muutenkin työt alkoivat...