Tänään on ollut mehustuspäivä. Keitin pari mehumaijallista höyrymehua. Höyrymehun valmistus alkaa veden kaatamisella höyrymehustimen alakattilaan lähes täyteen ja sitten vesi kuumennetaan kiehuvaksi.

Kaadetaan puhtaiksi huuhdotut riipimättömät marjat reiälliseen marjakehikkoon kerroksittain sokerin kanssa.

Nostetaan marjakehikko ensin mehukattilan päälle ja sitten vesikattilan päälle. Suljetaan kansi tiiviisti.
Alakattilassa on oltava koko ajan riittävästi vettä höyryn tuottamiseen ja että veden on koko ajan kiehuttava. Muodostuva vesihöyry pehmittää marjat ja irrottaa niistä mehun. Mehustusaika on noin tunti.

Mehu lasketaan suoraan kuumiin, puhtaisiin pulloihin, kun ensimmäinen mehu on ensin kaadettu takaisin marjojen päälle mehustimeen, jotta sokeri liukenee tasaisemmin.

Täytetään hyvin pestyt, uunissa kuumennetut pullot piri pintaan

ja suljetaan kumitulpilla välittömästi. Kun mehu jäähtyy, sen tilavuus pienenee ja pulloon syntyy tyhjiö.

Kuopalle painautunut kumitulppa on merkki onnistuneesta sulkemisesta.


Reiälliseen marjakehikkoon jäänyt marjajäte laitetaan sosemyllyyn ja kierretään soseeksi, jota voi käyttää puurojen ym. valmistamiseen. Me nimitämme tuota puurokseksi.

Illansuussa kävimme kaupungissa optikolla ja sovittelemassa uusia silmälasien kehyksiä. Muutaman viikon kuluttua meillä molemmilla on sitten uudet lasit käytössä. Samalla matkalla olin myös kokouksessa kaupungissa ja tietysti pistäydyin kirjastossakin.

 

”Hyvä Jumala, Taivaallinen Isä.
Maailma on täynnä ääniä,
hiljaisia kuiskutteluja, vaativia pyyntöjä,
komentavia käskyjä,
jylisevää meteliä.
Myös minä itse pidän melua,
vaadin, selitän, esitän, puolustaudun.
Kuuntelen usein mieluummin omaa
ääntäni kuin toisten.
Sinun äänesi unohtaen Herra.
Auta minua kuulemaan Sinun äänesi.
Kuulemaan kutsusi, 
näkemään Sinun mahdollisuutesi
itseni ja toisten kohdalla. Aamen”
(Rukouksen kirjoitti Eeva Liesilinna.)