Keskiviikkona hiihdimme latukoneen ohi. Latukoneen kuljettaja oli pysähtynyt katkomaan moottorisahalla ladulle kaatuneita puita. Niinpä sai hiihtää ajamatonta latua noin puolet paristakymmenestä kilometristä. Silloin illalla olimme hiihdon jälkeen jumpassa, josta vielä tänään minulla on reidet kipeänä. Kävin kuitenkin hiihtämässä tänään vähän alle kympin, jotta sain parin viikon hiihtotavoitteen täyteen. Eipä oltu latua ajettu tuon keskiviikon jälkeen. Lumi oli tuiskunnut laduille ja niinpä hiihtelin vain metsässä olevaa lyhyttä lenkkiä useampaan kertaan.

Luin jokin aika sitten rovasti Heikki Vaahtoniemen kirjan Rajatapauksia, papin tarinoita itärajalta. Hän kertoo, millaisia kohtaamisia hänellä oli nuorena Vuokin rajaseutupappina. Samoin hän oli tehnyt kuvittanut kirjansa viime vuosisadan viisikymmenluvun tapahtumien pohjalta. Hän kertoo rajaseudun ihmisen pyhän ja arjen elämästä syntymästä kuolemaan koskettavasti ja huumorillakin siis siitä elämästä, jota hän itsekin perheineen sai elää noiden ihmisten kanssa. 

Päivä on kulunut pääasiassa valmistellessa viikonlopun töitä.

Päivän sana: "Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse
vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi,
sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie
sinut minne et tahdo." (Johanneksen evankeliumi 21:18)