Vanha oranssinvärinen allakka kertoo kannessaan: Yliopiston almanakka vuodeksi se ja se jälkeen Kristuksen syntymän. Tammikuun alussa sanotaan: Anna oi Jeesus, rauha ja menestys! Sitähän me toivomme tälle vuodellekin.

Joulupäivä ja uudenvuodenpäivähän eivät ole kenenkään nimipäiviä. Jeesuksen ja hänen nimensä rinnalle ei ole voitu asettaa ketään muuta. Hän oli ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu. Maailman suuret ja pienet herrat ovat pudonneet jalustoiltaan toinen toisensa jälkeen. Tänään heitä on kumarrettu, huomenna he ovat jo unohdettuja. Kristus on sama eilen, tänään ja huomenna, kirjoittaa Pentti Lempiäinen  Nimipäiväsanoissaan.

Tänään on pakkaspäivä. Illalla mittari näyttää yli kahtakymmentä astetta. Mies kävi aamusella hiihtämässä lähitienoilla – minä vetelin unia pitkään viime yön valvomisen jälkeen. Meillä on työnjako: Minä nukun usein aamulla pitkään ja mies puolestaan vetää päivätorkut! Kummallakin on omaa aikaa toisen nukkuessa.
Illalla kävimme vihdoin kummipoikaa tervehtimässä. Hän oli veljineen jo odottanut kummiaan, jonka saivat pelaamaan kanssaan jalkapallopeliä. Ja arvatkaapa, kuka voitti!  
Saimme Israelin matkan terveisiä hepreankielisine teksteineen. Ja nyt minun pitäisi tunnistaa, mitä tuossa purkissa ja pussissa on sisällä. Jos eivät tekstit aukene, niin ehkä maistaminen tuo selville, mitä saimme tuliaisiksi.