Eilisen juhlahiihtopäivän jälkeen oli taas tänään kaupunkipäivä. Kaupungissa vierähtikin aikaa paljon enemmän kuin olimme ajatelleetkaan. Olemme uusimassa uunia kesällä ja kävimme katsomassa sopivaa, jolla voisi lämmittää koko talon. Samoin vanha sohvamme vetelee viimeisiään, joten olimme etsimässä uutta – emme vielä tietenkään uutta ostaneet, vaan tutkimme, mistä löytyisi sopiva huonekalu vanhoille ihmisille. On aika vaikeaa löytää sellaista, missä olisi hyvä istua ja mistä pääsisi helposti ylös ja missä voisi vielä vetää päivätorkutkin.

Onneksi ruokaa oli valmiina eilisestä. Eilen aamulla ennen hiihtoreissulle lähtöä tein uuniin makaronilaatikon, josta riitti vielä tämänkin päivän ateriaksi hyvän puolukkahillon ja kaalisalaatin kanssa.

Tänään juhlitaan kirjailija ym. Minna Canthia, jolle myös liputetaan. Liputus on nimetty samalla tasa-arvon juhlaksi. Minna Canth on ensimmäinen suomalainen nainen, jolle liputetaan! Canth halusi tukea naisia, jotta heillä olisi mahdollisuus kasvaa arvostelukykyisiksi, tasa-arvoisiksi naisiksi. Canthin mielestä tasa-arvoisuutta saavutettiin parhaiten pyrkimällä kasvattamaan myös nuoria naisia itsenäiseen arvostelukyvyn käyttöön. Canthin ihanteena oli tasa-arvoinen ihmisyys niin naisten ja miesten kuin köyhien ja rikkaiden tai terveiden ja sairaiden kesken.

Päivän sana: ”Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa.” (Psalmi 84:6-7)