Tänään on tällainen putsauspäivä: Mies perkasi sienet ja minä karpalot. Persiljatkin ovat kuivurissa kuivamassa, kohta sienet.

 
Kissanhoitopäiväkin. Eilen illalla kävin pyöräilemässä ystävän kissoja katsomassa ja laskin ne ulos. Tänään sitten oli ruokavuoro. Olen allerginen kissoille, mutta näiden kanssa olen hyvin pärjännyt tähän asti. On se kumma, kun en noita mielelläni silittele, niin ne tuppaavat tulemaan aivan lähelle sitä kaipaamaan.  
 
Mökillä käynnin aikana olivat jääneet päivän lehdetkin lukematta.
Uusi löytö: Aprikoosit eivät olleetkaan läpeensä paleltuneet, vain jalostuskohdan yläpuolelta - juuri oli tuore - kun ne oli tarkoitus kuivina korjata pois ja tilalle istuttaa luumu. Niinpä aprikoosit jäivät vielä ensi vuoteen odottamaan mahdollista kasvua. Japaninruusukvittenit on nyt istutettu paikoilleen kotipuutarhaan. Kompostorikin on laitettu talviaikaan eli osin tyhjennetty.

Muuten: Iloinen mieli oli paljon parempi kuin sydämeen asettuva katkeruus oikeudenmukaisuuden vaatimuksen takia. Niin – ja sitä paitsi Jeesushan antoi ohjeen olla odottamatta tai vaatimatta takaisin sitä, mistä on joutunut syystä tai toisesta luopumaan. Kyllä Jumala omistaan huolen pitää. iloinen ja tyytyväinen mieli on suurtakin aarretta tärkeämpi lahja. Mielen tasapainosta kannattaa pitää kiinni. Ei kannata antaa minkään katkeruuden juuren alkaa kasvamaan sydämessä.