Koko talven olimme suunnitelleet lähiseudun erämaa-alueelle suuntautuvaa pitkää hiihtoretkeä. Ja tänään oli sellainen päivä: hieno auringonpaiste ja hankikanto. Niin pakkasimme repun täyteen retkitavaroita ja muonaa ja lähdimme hyvissä ajoin liikkeelle ja suuntasimme hiihtäen kohti ensimmäistä järveä, jonne oli matkaa noin kilometri.

Sieltä matka jatkui isommalle järvelle, jonka jälkeen olimmekin niin sanotulla erämaa-alueella. Moottorikelkan uria ja vanhoja polkuja pitkin etenimme lammelta toiselle ja karttaa tutkien päädyimme viidennelle järvelle, jonka toisessa päässä oli yleisessä käytössä oleva laavu.

Siellä teimme nuotion ja pidimme kunnon evästauon. Sitten sieltä käännyimme paluumatkalle, joka tapahtui toista reittiä. Alkuun tuuli oli selän takana ja aurinko lämmitti ja nautimme kauniista kevätsäästä. Kiersimme sitten vielä kahdelle uudelle järvelle.

Jäniksen jälkiä ja myös hirvenjälkiä näkyi monin paikoin. Talven kivennäiseväät on syöty! (Hirville tarkoitettu metsästäjien laittama kivennäsainetalviruokintapaikka)

Seitsemännellä järvellä vesi tuli kallioilta alas ja muodosti hienoa jääseinää ja jääpuikkoja. Takaisin palasimme taas kahden järven kautta, joita pitkin olimme jo mennessä hiihtäneet.

Matkaa kertyi ehkä 25 kilometriä. Pari tuntia retken jälkeen olikin jo sakea lumisade ja kaunis kevätsää ohi – meillä oli hiihtoretkelle hyvä ajoitus!