Jotta voisimme yöpyä pyhiinvaeltajille järjestetyissä majapaikoissa, albergueissa, oli meidän rekisteröidyttävä. Rekisteröityessään pyhiinvaeltaja saa pyhiinvaelluspassin, jotka jokaisessa majapaikassa leimataan. Me tilasimme passin Suomesta, mutta sen täyttyessä leimoista hankimme uuden Leonista. Leimoja saa myös kirkoista, luostareista tai vaikkapa tienvarren baareista. Oli mukava seurata matkan edistymistä pyhiinvaelluspassin leimoista. Meillä niitä kertyi yhteensä kahteen passiin 110.

Pyhiinvaelluspassissa sitouduimme: ”Pyhiinvaeltajana Pyhän Jaakon tiellä lupaan kunnioittaa toisia pyhiinvaeltajia, paikallisia asukkaita ja kaikkia, jotka palvelevat pyhiinvaeltajia ja osoittavat heille laupeutta.
Tiedän, että pyhiinvaelluspassi ei anna minulle oikeutta vaatia mitään keneltäkään. Sen avulla voin osoittaa olevani pyhiinvaeltaja, joka tilan salliessa voi majoittua pyhiinvaeltajien majataloihin. Siihen keräämilläni leimoilla voin todistaa vaeltaneeni matkan, joka edellytetään compostelan, pyhiinvaellustodistuksen, saamiseksi Santiago de Compostelassa.  Hyväksyn sen, että pyhiinvaeltajien majatalojen yösijat jaetaan ensiksi jalkaisin liikkeellä oleville pyhiinvaeltajille. Pyhiinvaeltajana rukoilen Kristuksen omien puolesta, rukoilen, että Kristus kulkee omiensa kanssa ja johdattaa meidät perille taivaaseen.”
Leonista saatu passi oli muodoltaan toisenlainen, pitkulainen, ja siinä oli karttakin, kun puolestaan Suomesta saimme vihkosen.
Latinaksi kirjoitetun pyhiinvaellustodistuksen voi saada, jos on vaeltanut Santiagoon kävellen vähintään viimeiset sata kilometriä tai pyöräillen viimeiset kaksisataa kilometriä. Me kuljimme yli 750 kilometriä Roncesvallesista Santiago de Compostelaan Camino Francesia seuraten.29 päivää vaelsimme ja vähän yli miljoona askelta kummallakin tuli askelmittarin mukaan – toki siinä on kaikki päivän kävelyt mukana, ei pelkästään vain tuo matka paikasta A paikkaan B. Minulla 1158145 askelta, miehellä 1116032 askelta. Ero selittynee sillä, että minä en osannut pitää lepotaukoa eli nukkua päivätorkkuja päivän matkan jälkeen ja miehellä ei aina iltasella ollut askelmittaria mukanaan.
Täyspakkaus selässä caminonkulkijalla.
Pyhiinvaelluksen ajan ulkomaailma oli muulla; läsnä olivat Espanjan luonto, pyhiinvaelluksen perinne ja kanssavaeltajat, yksinkertainen elämä, yksinkertainen päivittäinen rytmi ,huolehdittavana  vain ruoka, juoma ja seuraavan yön majapaikka. Pyhiinvaelluksen tuntomerkithän ovat hitaus, vapaus, huolettomuus, yksinkertaisuus, hiljaisuus, jakaminen ja hengellisyys ja näitä ilmaisevat: kengät, sauva, hattu, viitta, simpukka, laukku (= rinkka) ja kynttilän valo.