Tuulikki Kuorilehto Secondin kertomus elämästään Jumalan varassa kosketti. Voiko todella elää kuin lintuset uskon varassa ilman säännöllistä tuloa ja ilman velkaa?

Kirjoittaja kertoo, miten jo opintoaikana hän jättäytyi Jumalan varaan eikä ottanut opintovelkaa. Jumalan johdatus, rukousvastaukset, luottaminen Jumalaan kaikessa on ollut hänen elämänsä ohjenuorana myös toimiessaan lähetystyössä perheensä kanssa. He saivat usein ilmaisen asunnon asunnon kunnossapitoa vastaa, elivät täysin uskon varassa niin ruoan kuin muun tarpeellisenkin suhteen.

"Vaatteiden saaminen ja antaminen alkoi, kun vauva oli syntynyt ja sai paljon hienoja vauvanvaatteita. Silloin ajattelin, että tietysti, kun on vastasyntynyt ja kaikki tuovat lahjoja, vaatteet riittävät, mutta mitenkähän sitten, kun tyttö esimerkiksi on 2-vuotias ja alkaa tarvita sukkahousuja?... Seuraavana päivänä ystäväperheemme toi minulle ajatuksistani tietämättä tytöllensä pieniksi jääneitä sukkahousuja kokonaisen pussillisen, koko noin 2-vuotiaalle! Se oli Jumalan näpäytys minulle turhasta murehtimisesta."

Kirja rohkaisee heittäytymään Jumalan varaan omalla paikalla.