Aamulla aikaisin kävin hakemassa postista pikakirjeen. Jos en olisi hakenut, nuo meidän italialaiset olisivat saaneet olla kuumassa postiautossa iltapäivään asti. Postissa vain todettiin, että olimme jo odotelleen, kun en laittanut herätyskelloa soimaan ja olin vasta seitsemän maissa siellä – tielläkin tehtiin asfalttitöitä ja sai odottaa miltei vartin verran ennen kuin pääsi eteenpäin. Sainpa lukea päivän lehteä hetken siinä. Takaisin osasin sitten tullakin kotiin kiertotietä…

Mies pääsi sitten pesille  näitten italiaisten kanssa.

Leivoin pari mustikkapiirakkaa tuliaisiksi lapsenlapsillekin.

 

Luin Mummokirjan, jonka olivat toimittaneet Natalia Baer, Anna-Liisa Haavikko ja Liisa Vihmanen. Natalia Baerin mukavat mummokuvat eivät kerrokaan  vain arkkityyppisestä mummosta, vaan meistä nykyajan mummoistakin. Kirjan tarinat kertovat muistelmia monenlaisista särmikkäistä ja persoonallisista, vanhanaikaisista ja tapoihinsa pinttyneistä vanhoista naisista, tutummin mummoista. Arkkityyppimummolla on punainen tupa ja perunamaa, pelakuu ikkunalla ja harmaaraitainen kissa uunin pankolla, essu edessä ja hiukset niskanutturalla, pyylevä, piirakkaa leipova, lämmin hahmo, aikaa ainakin lapsenlapsille. Isoäiti on tavalla tai toisella etäinen, virallisempi käsite kuin mummo, mummi, mamma, mummu.

Aurinkoinen lämmin päivä on tänään. Aika lämmintä myös ajella...

”Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.” (Jesaja  57:15)