Iloista palmusunnuntaita!

Viime yönä alkoi kesäaika. Kelloja siirrettiin tunti eteenpäin. Talvi on takana ja kesä edessä, vaikka ei nyt ihan kesäinen tuo maisema vielä olekaan: lumikasat koristavat edelleen pihamaata. Sukset on nostettu vajaan säilöön ja monot komeroon – saa nähdä, kaivetaanko ne esille vielä tänä keväänä. Kovin pari päivää sitten uhosin, että hiihtämään vielä lähdemme, mutta … tänään onkin hyvä lentopallonpeli-ilma, sisällä näet.

Televisiosta tuli päivällä mukava ohjelma Finlandia-hiihdosta. Se kertoi paljolti perinteisen hiihtotavan päivänä kolmen nuoren 50 kilometrin hiihdosta.

Sain Skypen kautta virpomisen karjalaiseen Muolaan tapaan: Virpoi varpoi vitsaksii, tulevaks vuueks tuoreiks, terveiks; kui monta urpaa niin monta uittii, kui monta oksaa niin monta orrii, kui monta lehtee niin monta lehmää! Voiluska lehmästäis , kaakku taikinastais, muna kanastais ja kopeekka kukkarostais! Tällä haluan Sinut myös virpoa elektronisesti: Ole hyvä!

Tänään on siis palmusunnuntai. Sen nimi ”dominica palmarum” juontaa juurensa Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Meillä käytetään pajunoksia palmunoksien sijasta. Palmusunnuntaina alkaa kunnian kuninkaan alennustie. Jeesus oli voideltu Betaniassa ja nyt hän ratsasti kohti kärsimystä ja kuolemaa. Niistä tuli kuitenkin toivon ja voiton merkki, jonka vertauskuvia ovat palmunoksat. Palmusunnuntaina koko Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita – hiljainen viikko alkaa.

Käykäämme nyt Jerusalemiin
ja yhdessä paastotkaamme
ja Jeesusta kärsimystiellänsä
nyt nöyrästi seuratkaamme.

Käykäämme nyt Jerusalemiin,
kun henkensä Kristus antaa.
Hän, Karitsa, kaikkien puolesta
saa tuomion yksin kantaa. (Virsi 54:1,3)