Koko syksykesän piilossa pysynyt pihapiirin rusakko on lumien myötä saapunut. Tänäkin vuonna se oli nopeampi kuin talon isäntä. Rusakko ehti maistella puutarhamme persikkaa ja aprikoosia ja yhtä päärynääkin ennen kuin isäntä ehti tänään laittaa suojaverkot puille ja pensaille. Nuoret puut ja tyrnipensaat, ainakin meillä, ovat erittäin haluttua rusakonruokaa - elleivät ne ole hyvin suojattuina.

Syksyn ja viileyden saavuttua myös puupino alkaa varaston takana joka päivä huventua, sillä kaksi pesällistä poltamme takassa päivittäin puita, josta saamme miellyttävää uuninlämpöä. Lisäksi muutaman kerran viikossa lämmitämme puilla saunan ja keittiön hella lämpiää myös puilla.
Mummolla oli taas reissupäivä. Tällä kertaa kokoukseen Helsinkiin. (Kyllä sentään rautatieaseman läpi pääsi kulkemaan tunnelinkin kautta; metron vesivahingot eivät olleet sentään sinne asti ulottuneet!) Kokouksessa käsiteltiin sääntömuutoksia. Moni luuli, että kokous on vain läpihuutojuttu, mutta sääntömuutoksia ei hyväksyttykään toisella kierroksella ja niin ne menivät uuteen valmisteluun seuraavaa isoa kokousta varten, joka on vasta ensi kesänä.