Vielä kerkisin tänäänkin hiihtämään. Nyt hiihdinkin kaupungin puolelle asti ja siitä metsälatuja pitkin järvelle, jota kautta kotiinpäin. Kuusen neulasia on laduilla yhä enemmän luistoesteinä. Järvellä oli hyvä hiihtää ja aurinkokin paistoi lämpimästi. Matkalla talitintit titityyttelivät. Toin kotiin myös pajunkissoja ja koivunvarpuja hyötymään. Edelliset ovat jo lehdessä, joten pääsiäiseksi kerkinnevät nämäkin hiirenkorvalle. Mies kävi kaupungissakin ja toi tuliaisiksi komean tulppaanikimpun!

Unna Lehtipuu kirjoitti Sana-lehdessä, että miten helppoa onkaan meikäläisen tuoda matkalaukussa Buddha-patsas, mutta emme tiedä buddhalaisuuden armottomammasta puolesta mitään. Buddhalaisen on piilotettava mm. sairaus, työttömyys ja vammainen lapsi muilta, koska epäonnistuminen on seurausta omista teoista. Me otamme täällä vastaan vain buddhalaisuuden kevytversion: filosofiaa, dalailaman  ja suitsukkeet… Vaan miten suhtaudumme, jos itse kristinuskon mukaan joutuisimme viettämään vapaa-aikaamme lesken tai orvon kanssa tai antamaan kymmenesosan palkastamme työttömäksi jääneelle lähimmäiselle tai luopumaan energiasyöpöstä autostamme. Onko pääsiäinenkin piilotettu tipuihin, suklaamuniin ja virpoviin noitiin? Missä on ristilläriippuva Jeesus, sovittaja ja sitten ylösnoussut Vapahtaja? Uskon ydinkö häviää?

 

Näitä pääsiäiskoristeita näkyy jo.