Päivä humahti taas nopeasti.  Tuntuu todella siltä, että mitä vanhemmaksi tulee, sen nopeammin päivät kulkevat ohi.

Kasasin tavaraa kirpputorille ja kävin viemässä niitä sinne. Jostain syystä myös sieltä taas tarttui tavaraa mukaan, tosin sellaista, mikä lähtee meiltä piakkoin eteenpäin eli lapsenlapsille.
 
Käväisin hiihtämässä taas muutaman kilometrin. Koossa alkaa kilometrejä olla jo jonkin matkaa yli tämänvuotisen alimman tavoitteen. Tänään oli suojakeli ja tuuli aika voimakkaasti. Vaikka aamulla oli latukone ajanut ladut, niin oksia ja roskaa oli puista tippunut jo laduille.
Mies on hiihtänyt ja laskenut mäkeä ahkerasti TV:n kera J.
Olen lueskellut toissapäivänä lainaamiani matkakirjoja ja yritellyt selvitellä paikallisia oloja, lämpötiloja ja systeemejä.
 
Olen kuullut, että lentokoneessa saisi neuloa bambupuikoilla. Niinpä tänään ostin sellaiset, jotta jaksan istua matkan rauhassa syventyen jonkin muun kuin sudokun tekemiseen.
Sana tälle päivälle: ” - Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne.” (Sakarja 8:16)