Eilen, kun tulimme töistä kotiin, kohta saimme lapsenlapsen vanhempineen hetkeksi vieraaksemme. Pihalla tutkimme kaikenlaisia kasveja ja hedelmiä ja nautimme pihallakin sadon anteja. Vielä löytyi muutama karhunvattu, tavallinen vadelma ja kypsiä luumuja ravistelimme puista.

Myös karviaismarjoja, vuoristolaisia, löytyi vielä hieman.

Illalla olimme taas pelaamassa lentopalloa. Aivan lentopallokenttämme vieressä ison koivun juurella on kasvanut pihlajapensas, johon pallo on lentänyt ylen monta kertaa.

Niinpä siitten miehet intoutuivat sahaamaan sen vihdoin pois ja komea koivukin on vapaa seuralaisistaan - sitä ei sentään kaadettu. Nyt peli luisti eikä kukaan päässyt valittamaan pihlajan olevan enää pallon tiellä.

Aamupäivällä tänään lähdimme mökille, jonne tulivat myös serkut uimaan ja saunomaan ja viettämään päivää kanssamme. On hienoa, kun olemme kaikki eläkeläisiä, niin voimme kokoontua silloin tällöin arkipäivisin.

Mies nosti verkot ja niin saimme lounaaksi uunihaukea. Toki verkossa oli kymmenkunta isoa ahventakin.

Illalla vielä hetken ravasimme metsässä etsimässä sieniä, mutta on tosi kuivaa ja vain muutama tatti ja kantarelli löytyi. Sadetta oli luvattu tälle päivälle niin kotipaikkakunnalle kuin mökkipaikkakunnalle, mutta ei tipan tippaa vettä ollut tullut kummassakaan.

Sana tälle päivälle: "Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle ja kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä." (Efessolaiskirje 5:19-20)