Jännitin tätä päivää niin paljon, etten viime yönä osannut kunnolla nukkuakaan. Olin tutkimuksissa, mutta ei löytynytkään mitään kamalan hankalaa vikaa. Helpotus ja toisaalta ei: jatkoa seuraa.

Samalla matkalla kävin sitten kurkistamassa miten pieni hieno mies voi ja miten reippaasti pikkusisar on jo alkanut kävellä. Kiva oli hetki heidän kanssaan leikkiä.
 
Sain heidän äidiltään ison kasan lankoja. Nyt alkaa uusi neulomisurakka: sukat jälleen, ja jos vain ranne kestää neulomisen, niin lapasiakin.
Vinkki: Tee mustikkapöperö. Jos sinulla on vielä mustikoita pakastimessa jäljellä, niin sulata niitä, survo, laita sekaan hieman sokeria ja talkkunaa sen verran, että tulee löysähkö puuro. Syö sellaisenaan! Terveellistä ja maukasta ja iltapala/välipala tulee nopeasti ja helposti sekä saa pakastintakin tyhjemmäksi. Tein juuri äsken noin.

"Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan
voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt
ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten
valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut
sitä valtaansa." (Johanneksen evankeliumi 1:2-5)