Pyhien polkujen viidentenä päivänä eli 11.6.10 Harjun Portin majoissa aamu valkeni taas aikaisin vaeltajille.

 
Jo ennen aamupalaa veimme laukut huollon huomaan eli Tuomon peräkärryyn, jolla ne matkasivat seuraavalle etapille.
 
Aamupalan jälkeen kävelimme Johanna Oraksen taidekartanoon. Johanna ja Reijo Oras ostivat Punkaharjulta Retretin alueen ytimessä sijaitsevan, 1910-luvulla rakennetun Tuunaankartanon pihapiireineen. Kartano muodostaa taiteilijan kesänäyttelyn pysyvät puitteet. Nuoren polven taiteilijaa, Johanna Orasta pidetään innovatiivisena uudistajana, joka on antanut vanhalle asetelmataiteelle uudet kasvot. Hän on ammentanut vaikutteita mm. flaamilaisesta maalaustyylistä, mutta käsittelee asetelmaa omalla, modernilla tavallaan.
 
 
Johanna Oras oli maalannut myös taulun pyhiinvaelluksestamme.
 
 
Matka jatkui Retretin pihan läpi rantaan. jossa meillä oli laiturilla aamuhartaus.
 
Sen jälkeen asettauduimme kahteen kirkkoveneeseen, kun olimme saaneet pelastusliivit kiinnitetyiksi. Perämiehemme opastivat meidät oikeille paikoille ja antoivat tarkat ohjeet, joita etenkin me ensikertalaiset kirkkoveneen soutajat tarvitsimme. Tahtisoutajia pitää seurata tarkasti ja kuunnella komentoja! Harjoittelimme hetken ja sitten matkaan vain kohti Kerimäkeä.
 
 
Matkalla piti soutaa kapean sillan alta.
 
 
Pysähdyimme saareen uimaan ja nauttimaan eväitämme.
 
 
Soudimme sitten Kerimäen kirkkorantaan, jossa oli komeita venevajoja.
 
 
Kerimäen kirkko on maailman suurin puukirkko. Sen pituus on 45 metriä, leveys 42 metriä ja korkeus 27 metriä ja ristin huippuun on 37 metriä. Kirkon penkkien yhteenlaskettu pituus on noin 1670 metriä ja istumapaikkoja löytyy yli 3000 hengelle. Seisomapaikkoineen kirkkoon mahtuu kerralla noin 5000 ihmistä. Kirkon piirustukset laati arkkitehti Anders Granstedt vuonna 1844 tavoitteena, että puolet tuolloisesta pitäjän asukkaista mahtuisi kerralla kirkkoon.Kellotapuli rakennettiin samaan aikaan kuin kirkkokin.
Kellotornin korkeus maasta on 42 metriä.
Kirkossa meillä oli jälleen viikkomessu.
Päivän loppumatkan, pari kilometriä hotelli Herttuaan, yöpymispaikkaamme, kävelimme. Pääsimme heti saunaan ja uimaan uimahalliin ja sitten päivälliselle.
 
Päivällisen jälkeen olikin Pyhien Polkujen kulkijoiden jalanjälkien tekeminen. Ensimmäinen ryhmä oli jo aloittanut: jalanjälkiä oli ikuistettu lakanalle kangasvärein. Me jatkoimme ja teimme valmiiksi tuon teoksen.
Iltahartauden jälkeen pääsimmekin kahden lakanan väliin(!), kun yleensä olimme nukkuneet makuupusseissamme.