Pyhille Poluille pakkaamista mietimme ja etsiskelemme tarvittavia tavaroista. Nestettä tarpeeksi, siis pulloja ja termos. Hyttyssuojaa.

 
Kokeilimme eilen hyttysverkkohattuakin, mutta tuon hatun verkon läpi näki hieman huonosti, kirkkaassa auringonpaisteessa sen läpi näkee hyvin, mutta eipä tuolla metsässä jatkuvasti taida kirkasta olla. Mehiläishoitajan hattu taitaisi olla paras!
Pääperiaatteena on vaelluksella, että koko ajan kuljetaan ryhmässä eli vauhti määräytyy silloin hitaimman mukaan. Opastetun vaelluksen ideanahan on yhteisen kokemuksen hakeminen, toisesta välittäminen ja luontohavaintojen tekeminen yhdessä. Pohdimme tilannetta, entä jos olen lähes viimeisenä ja menen pusikkoon asioille ja koko porukka kävelee eteenpäin ja jään yksin, miten osaan löytää oikean polun tai tien – pitäisi kai toinen olla ikään kuin vartiossa eli ei kukaan jäisi yksin. Myös mukana metsäretkellä on hyvä olla ns. kakkalapio, vaikka pieni puutarhakuokka, jolla kaivaa jätöksensä ja paperit maahan. Kunnon vaeltajaltahan ei saa jäädä jälkiä luontoon!
Tänään aurinko paistaa ja pitää käydä mökillä jatkamassa remonttia ja kastelemassa puutarhaa. Sitten taas pääsee muihin hommiin elit työjuttuihin.
”Isä, sinä tiedät ajatuksemme ja kesäodotuksemme. Tiedät, mistä unelmoimme ja mitä suunnittelemme. Anna meidän kokea, että siunaat lähtömme ja tulomme sekä lomalla että arjessa.  Anna kesämme olla merkityksellinen niin meille itsellemme kuin kohtaamillemme ihmisille. Tahdomme kiittää kesän iloista: auringosta, lämmöstä, uimavedestä, loikoilusta, puutarhoista, veneilyistä, retkistä, rantasaunasta. Varjele meitä kesän vaaratilanteissa: ukkosessa, myrskyissä, paljain jaloin kävellessä, paahteisessa liikenteessä. Kiitos, että kesämme saa olla sinun huomiosi kohteena. Aamen.”  (Rukouksen on kirjoittanut Varkaudessa Lähetysjuhlia omalta osaltaan valmisteleva tiedotussihteeri Sini Sorjonen)