Viides paiva caminolla on matkattu ja askeleita on taas tullut runsaasti ja rakko jalkaankin isoonvarpaaseen. Eipa olisi kannattanut kokeilla yhdella sukalla eli en laittanut kaksia sukkia paallekkain kuten aikaisemmat vaeltajat olivat neuvoneet.

Tanaan matkalla oli yllatys: eraan pitkan kylattoman taipaleen varrella oli englantilainen mies, joka oli muutama vuosi sitten vaeltanut caminon ja nyt han halusi palvella vaeltajia oamlla panoksellaan. Hanella oli asuntoauto, josta han tarjosi kylmaa tai kuumaa juomaa: mehua, kahvia ja teeta ilmaiseksi - sai maksaakin, jos halusi. Aivan hieno kokemus paahtavan kuuman matkan varrella - mittari asuntoauton seinassa naytti 28 astetta varjossa katoksen alla. Reppu oli tanaan helpompi kantaa, kun saadimme kantohihnat uudelleen. Nain olkapaat eivat tulleet kipeiksi. Saaret kylla turposivat niin tanaan kuin eilenkin tuon yli 40 000 askeleen jera, mutta nyt, kun on jalat hoidettu, kasipyykki pesty, on hyva olla.

Paivan matka kulki Los Arcosista Logronoon Sansolin, Torres de Rion ja Vianan kautta viiniviljelmia ihaillen ja nauttien myos mantelipuiden ja oliivipuiden katselemisesta. Kaikki caminon kulkijat eivat ole samanlaisia. Mukaan mahtuu jos jonkinlaista porukkaa. Jotkut heittavat vesipullonsa ja muut roskansa tien viereen noin vain, vaikka tyhjanahan ne olisi kevyt kantaa seuraavaan roskikseen - tosin pitkilla valeillla ei ole minkaanlaiisa roskiksia. Jotkut luulevat, etta niin kuin tien vieresta voi syñda karhunvatukoita, niin voi mys kavaista viinikoynnoksista nyppaamassa tertun, mika ei kuitenkaan ole laillista - viljelijoiden omaisuutta tietysti. Vianassa pidimme reilun tauon ja kavimme myos kirkossa hiljentymassa.

Monet kulkijat laittavat kiven kiven päälle tai kilometritolpan päälle, rakennellaan "torneja". Jokaisen kiven mukana on kulkijan suruja, iloja tai toiveita kuvastava ajatus.

Matkan varrella yhdessa kohtaa taas paranneltiin caminon hankalia kohtia. Pian seuravat kulkijat paasevat helpompia polkuja kulkemaan.

Logronossa majoituimme jalleen albergueen, jossa on ainakin 70 paikkaa - vakea nakyy liikkuvan, matkan varrella nahtyja tuttuja kasvojakin taas. Nimia emme tieda, mutta monet kertovat, mista maasta ovat kotoisin niin pyykkipaikalla kuin pihalla tai keittiossa tavatessa. Taalla ei ole aamupalaa, vaan itse laitamme aamulla ja nyt illalla kaymme jalleen paikallisessa ravintolassa syomassa pyhiinvaeltajien menun: alkupalat, lammin ruoka, jalkiruoka, vetta, viinia ja leipaa. Alkupaloina on salaattia tai minestronekeittoa ja pastaa tai parsaa yleensa vaihtoehtoina tai papukeittoakin taisi olla eilen. Keitto on tuhtia tavaraa, edellisena iltana sita syotiin haarukalla ja veitsella!

Hola!


Herra, sin olet minut tutkinut, sin tunnet minut.
Miss olenkin, minne menenkin, sen sin tiedt,
jo kaukaa sin net aikeeni.
Kuljen tai lepn, kaiken olet mitannut, perin pohjin
sin tunnet minun tekemiseni.
Kielellni ei ole yhtkn sanaa,
jota sin, Herra, et tuntisi.
Sin suojaat minua edest ja takaa,
sin lasket ktesi minun plleni.
Sin tiedt kaiken. Se on ihmeellist,
siihen ei ymmrrykseni yll.  (Psalmi 139:1-6)