Eilen oli avioliittoon vihkiminen mökkipaikkakunnan kirkossa ja tänään toimitin siellä myös messun. Messun jälkeen on aina kirkkokahvit ja teet kirkossa poikkikäytävän päässä: Termoskannussa kuumaa vettä, murukahvia ja teepusseja, keksejä, sokeria ja maitoa, pahvimukit, vapaaehtoinen kahvimaksu ja periaatteessa itsepalvelu – tänään tosin tekstinlukija hoiti tarjoilemisen. Mukava jutteluhetki kirkkotulijoiden kanssa, kun muu seurakuntatila ei ole aivan lähellä. Tätä voisi kokeilla muuallakin!
 
Näitä en kaipaa jumalanpalveluksessa, mutta tuo möltikkä täytyy kuitenkin laittaa taskuun, jotta ääni kuuluu kirkkosalin joka nurkkaan.
 
Jumalanpalveluksen jälkeen pikkuserkkuni kutsui käymään. Hän tarjosi mukaani pihaltaan luumuja, joita hänellä on yllin kyllin.
 
Lajikkeetkin ovat vanhoja maatiaiskantoja. Hän oli saanut jostain Mikkelin seudulta ensimmäiset ja kun niitä on tutkittu myöhemmin, niin ne on nyt nimetty sen mukaan.
 
 (sadepisaroita luumuilla)
Myös hänellä oli keltainen lajike, jonka voinee nimetä Vanhaksi Vireniksi.  Maatiaislajikkeethan ovat kestäviä, mutta niiden sato saattaa vaihdella huomattavasti vuosittain. Luumupuu tarvitsee pihan aurinkoisimman, lämpimimmän ja tuulensuojaisimman paikan. Matalaan kohopenkkiin istutettu luumupuu kasvaa hyvin, kun sen juuret eivät ole liian kosteassa ja puu talvehtii paremmin. Luumupuu menestyy parhaiten niukkaravinteisessa maassa eikä se kaipaa kovin paljon lisälannoitusta myöhemminkään. Istutusmultaan lisätään kourallinen vähätyppistä puutarhalannoitetta ja pari kolme kourallista kalkkia ja sitten vuosittain reilusti tuhkaa.  Luumupuu on sen verran arka kasvi, että se on paras istuttaa aina keväällä. Kesän aikana puu ehtii juurtua kunnolla ja selviää paremmin talvesta. Istutuskuopan pohjalle ei pidä laittaa lantakerrosta, vaikka se olisi hyvin palanuttakin. Myös voimakkaasti lannoitetussa maassa kasvu on voimakasta, mutta kukkia muodostuu vain vähän.
 
Lapsenlapset vanhempineen lähtivät tänään kotiinsa mukanaan peräkärryllinen monenlaisia kasveja kuten vuorenkilpeä ja kriikunaa, syötäväksikin omenia ja kriikunoita ja päärynöitä ja kasvimaan tuotteita.
 
Turun arkkihiippakunnan dekaani, Kaarlo Kalliala on tehnyt sanoituksen Tosielämän aamuvirsi virren 202 sävelellä. Iltavirkku olen, joten tämä sopinee minullekin. Virren ensimmäinen ja kuudes säkeistö kuuluu näin (lainaus Kotimaa24 sivulta - http://www.kotimaa24.fi/uutiset/347-piispaehdokas-sanoitti-huumorivirren):
”1. Herra, auta kestämään
aamunvirkut keskellämme.
Iloitsevat yhtenään
piittaamatta ilmeistämme.
Oikein loitko kuviksesi
heidät – vaiko huviksesi?
6. Herra, vielä kestäthän,
etten ole aamunvirkku?
Vaikean saa ystävän
tällaisesta varhaissirkku.
Ohjaa, etten liioittele,
pöljyyttäni kiukuttele.”