Nuorilla on nykyään rohkeutta moniin asioihin, kuten kaljoitteluun julkisella paikalla, leveästi elämiseen = heti hankitaan autot, asunnot, uudet kalusteet jne. mutta henkilökohtaisesta sitoutumisesta puuttuu rohkeus. Ei uskalleta sitoutua parisuhteeseen, eletään avoliitoissa.

Ranskassa on kehitetty malli, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröityä ja saada siten samoja oikeuksia kuin avioituneet. Nyt heteroparit ovat alkaneet rekisteröityä samoilla tavoilla kuin samaa sukupuolta olevat ja näin he saavat mm. verohelpotuksia ja oikeuden asuntoon, jos jäävät lesk eksi, mutta eivät kuitenkaan peri ns. puolisoaan eivätkä saa adoptio-oikeutta. Myös heillä on velvoite elättää toisiaan. Pacs-avioliitot (pacte civil de solidarité) ovat lähellä avioliittoa. (HS 4.1.10 B1)  Eikö uskalleta sitoutua kuin samaa sukupuolta olevien parien tasolle? Onko avioliittositoutuminen liian vahva sitoutuminen?

Samalla tavalla sitoutuminen yhdistystoimintaan tai vapaaehtoistyöhön, josta ei makseta palkkaa, tuntuu olevan valtaosalle nuorista mahdottomuus. Mitään ei haluta tehdä ilmaiseksi. Raha tuntuu ratkaisevan kaikessa, pohti mies edelleen.