Kävimme tänään ostamassa uudet sukset. Olimme jo pari vuotta tutkineet Nano-suksia ja nyt vihdoin ne hankimme, kun niiden hinnatkin ovat jo laskeneet. Nanopinnoitetuilla suksilla  hiihto kuulemma sujuu lipsumatta ihan ilman voiteita. Pohjan toimivuus ei perustu suksen pohjakuviointiin tai hiontaan, vaan nanomittakaavan reaktioihin, kemian ja pintarakenteen yhdistämisestä. Nanopinnoite toimii sitä paremmin, mitä märempää ja lämpimämpää on.

Huomasin vasta kotona, että hankin hieman pitemmät sukset kuin aikaisemmin minulla oli ollut. Toki noilla suksilla ei pääse vielä ladulle, kun tänäänkin on ollut yli 10 astetta pakkasta. Ne sopivat parhaiten tuollaiselle viiden asteen pakkaskelille ja siitä lämpimämpään. Lisäksi nuo sukset pitää hiihtää kuntoon eli kolmisenkymmenen kilometrin jälkeen ne alkavat kuulemma kunnolla vasta luistaa.

    

Pohjassa on karheampaa etuosassa ja kanta sileämpää. Kantaan on laitettu/sulatettu  reilusti luistoparafiinia, joka siklillä hiotaan  mahdollisimman tarkkaan pois ja kuitukankaalla tai korkilla hiotaan mahdollisimman sileäksi, jotta saadaan hyvä luisto.

 

Hankin myös uudet sauvat eli toiset sommat laduttomaan maastohiihtoon. Mies sai uudet monotkin. Nykyajan siteet on sovellettu tietyille monoille tai toisinpäin monojen pohjat siteisiin. Nyt meillä on loppuiäksi hiihtovälineitä! Kunhan vain hiihdämme...

Iltapäivällä kävinkin hiihtämässä parikymmentä kilometriä - vanhoilla suksilla tietenkin, koska oli pakkaskeli.

Sana tälle päivälle: "Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä! (Psalmi 133:1