Tänään on sunnuntai, joka on nimetty kirkkokäsikirjassa valvomisen sunnuntaiksi.  Valvomisen sunnuntai on kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai. Tämän sunnuntain sanoma korostaa hengellistä valvomista ja Kristuksen paluun odotusta. Meillä seurakunnassa oli samalla isovanhempien kirkko ja lähetysmessu. Päiväkerhonohjaajatkin olivat olleet lähetyssihteerin kanssa valmisteluissa mukana. He olivat valmistaneet kolme lähetysaiheista alttaria: Aasia, Afrikka ja Eurooppa. Jumalanpalveluksessa oli paljon isovanhempia lapsenlapsineen. Oli iloinen tunnelma. Messun jälkeen oli vielä lähetyslounas, jonka yhteydessä oli lapsia kiinnostavaa ohjelmaa mm. onkimista. Lounaalla ruokakin oli suunniteltu lapsille sopivaksi: oli lihapullia ja perunamuusia… Valitettavasti omat lapsenlapset eivät olleet mukana, kun asuvat niin kaukana ja vierailullakin olevat lähtivät jo eilen kotiinsa.

FST5 näytti päivällä myös jumalanpalveluksen. Se tuli Tansaniasta Illborun kirkosta Arushasta. Suomen Lähetysseura juhlii tänä vuonna 150-vuotista taivaltaan, johon tämäkin jumalanpalvelus liittyi. Tansanian evankelisluterilainen kirkko on ollut vuodesta 1948 Lähetysseuran yhteiskumppani. Jumalanpalvelus oli swahilinkielinen, paitsi hieman saarnassa ruotsia (tekstitystä en saanut näkyviin, jos sitä olikaan). Jumalanpalveluksessa oli kolme kuoroa, mm. masaikuoro erikoisine laululiikuntoineen. Jumalanpalvelusta tuolla Illborussa vietetään jo aamulla klo 7.30. Perinteisesti jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnutaan kirkonmäelle ja siellä saattaa olla huutokauppa tuotteista, joita on lahjoitettu kolehtiin.

Vaikka Liisanpäivä on vasta viikolla, taitavat alkaa jo Liisan liukkaat - soritustraktori näet käväisi äsken juuri meilläpäin: emmehän ehkä sitten liukastu postilaatikollakaan käydessä.