Tänään on harattu kasvimaita ja poistettu rikkaruohoja.

Kesäkuun nimi ei tulekaan lämmintä vuodenaikaa tarkoittavasta kesä-sanasta, vaan suomen lounaismurteiden kesantoa tarkoittavasta sanasta kesä. Kesanto on viljelemätön, kylvämättömänä lepäävä pellon osa. Kesantopelto eli lähes puolet vuotuisesta peltoalasta kynnettiin tai äestettiin vuosittain ensimmäisen kerran kesäkuussa. Kesannoimalla voidaan torjua rikkakasveja ja maassa eläviä tuholaisia. Syksyllä kesantopelto muokattiin kylvökuntoon. Kaksivuoroviljelyssä kesantopellon käyttö oli kaikkein laajinta. Kesannon tarkoituksena on pellon lepääminen ja sen kasvukunnon parantaminen. Nykyisin kesannot ovat usein viherkesantoja. Peltoon kylvetään jotakin kasvia, esimerkiksi heinä- tai palkokasveja. Peltoa hoidetaan niittämällä. Syksyllä pelto kynnetään ja kasvusto jää viherlannoitukseksi seuraavia kasveja varten.

Kesää ennen juhannusta vanha kansa kutsui lyhyeksi eli pikkukesäksi, juhannuksen jälkeistä aikaa isoksikesäksi. Varsinainen kesä alkaa, kun kylvötyöt on tehty, selittää Kustaa Vilkuna Ajantiedossaan. Jos pikkukesä on lämmin, niin isokesä on viileä. Myös vesisade ennen juhannusta sataa suoraan laariin (= jyvähinkaloon eli viljan säilytystilaan). Sanottiinkin, että ”kevätsade kasvattaa, syyssade kadottaa”.

Raamatunlause tälle päivälle on Apostolien tekojen toisesta luvusta. Siinä Pietari kehotti:
"Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä - keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."

 

Metsämansikat kukkivat ja raakileitakin jo näkyy. Yleensä juhannuksena saa ensimmäiset maistiaiset.