Aamulla olin hiihtämässä kahdentoista asteen pakkasessa sen tavallisen viitisen kilometrin lenkin.

 
Samalla kurkistin järvelle, miltä siellä näyttää. Latu sinnekin vei, mutta en lähtenyt sitä hiihtämään, koska kelkkamiehet sanoivat, että jään päällä on vettä, jota on noussut railoista. Siksi ei sinne ajeta valmista latuakaan, vaikka jää muuten kestäisikin.
Kansalliset hiihtokilpailut olivat tänään. Mies oli siellä lähettäjänä. Olihan hänellä tuossa kiristyvässä pakkasessa sormet ja varpaat kalikkoina.
Liikuntapäivähän tänään on ollut, kun illalla vielä olimme pelaamassa lentopalloa. Pallo lensi rivakasti ja oli usein A-peli eli tasoissa miesten ja naisten puoli näin Aapelin nimipäivänäkin.
Vanhassa testamentissa kerrotaan Abelista, Aadamin ja Eevan pojasta, jonka hänen veljensä Kain surmasi. Abel-nimi merkitsee tuulen henkäystä, turhuutta ja murhetta.
”Sanomalehtien palstoilla summataan kulunutta vuotta:
Tulipaloja,
liikenne- ja muita onnettomuuksia,
sairauksia ja epidemioita,
sotia ja väkivallantekoja, 
maanjäristyksiä, tulvia ja muita luonnonkatastrofeja...
Herra, musertavien summausten keskellä
meillä on kasvava huoli itsestämme ja toisistamme 
ja tästä pienestä maapallostamme.
Herra armahda meitä miljoonia ihmisiä,
jotka olemme täysin riippuvaisia sinun huolenpidostasi.
Tämän kaiken keskellä saamme lukea 
toisenlaisen uutisen - vastauksen:
"Herra on lähellä niitä,
joilla on särkynyt sydän,
hän pelastaa ne,
joilla on murtunut mieli." (Ps. 34:19)

Herra, kiitos tästä uutisesta.
Tämän varassa voimme jatkaa uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen.”
(Eeva Liesilinna, SLS)