Kiirastorstai on ollut katolisessa kirkossa ripittäytymispäivä, siis synneistä puhdistautumisen päivä, ja siihen juuri viittaa sanan alku kiiras. Sanan katsotaan olevan lähtöisin ruotsin sanasta skära, joka merkitsee puhdistamista (skärtorsdag = kiirastorstai). Sama alku on myös kiirastuli-sanassa. Samaa alkuperää lienee kansanuskomuksiin liittyvä kiira; se on paha henkiolento, jota pääsiäisaikaan on ajettu pois pihapiiristä esimerkiksi kalistelemalla lehmänkelloja tai savulla. (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=1229).

 

Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstainehtoollisjumalanpalvelukseen. Kiirastorstaita vietetään Jeesuksen viimeisen aterian muistopäivänä. Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Raamatuntekstit avaavat erilaisia näkökulmia alttarin sakramentin sisältöön: uuden liiton ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto, syntien anteeksiantaminen, kiitos ja ilo, taivaallisen juhlan odotus ja murretun leivän luoma yhteys. Kiirastorstain jumalanpalveluksen päätteeksi alttari riisutaan liturgisista esineistä ja vaatteista ja puetaan mustaan. (Ks. Luukas 22: 14-22). Kiirastorstai-iltana alkaa pääsiäispäivän iltaan ulottuva kolmen päivän juhla-aika, ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.

Lapsenlapsia tuli tänään viettämään pääsiäistä kanssamme. Harmi, kun isompi heistä on flunssainen ja kai vähän kuumeinen, niin emme voi touhuta ulkosalla hänen kanssaan. Pienempi on touhunnut paljon duplojen kanssa – hän osaa hienosti irrotella ne toisistaan ja mummo sitten taas kokoaa…  Tutut vanhat lastenlaulut ovat viihdyttäneet niin meitä vanhempia kuin pieniäkin.