1244740549_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Alppiruusukin on alkanut kukkia.

”Elämän rajallisuuden kohtaaminen on tuonut mukanaan syvän kiitollisuuden. – Kaikki mitä meillä on, on lahjaa. Yksikään päivä ei ole itsestäänselvyys.” (Raittila – Kaskinen: Ota hänet vastaan)

Tänään kävin katsomassa sukulaista sairaalan parantumattomasti sairaiden saattohoito-osastolla. Osasto kertoo, että koska he ovat profiloituneet saattohoitoon, tärkeitä yhteistyökumppaneita sairaalateologin lisäksi ovat vapaaehtoistyöntekijät ja virikeohjaaja. Henkilökunta on sitoutunut toteuttamaan saattohoidon ideologiaa.  Osasto pyrkii luomaan mahdollisimman rauhallisen ja turvallisen hoitoympäristön jokaiselle hoitoa saavalle potilaalle. Vanhusten kohdalla hoitoon liittyy myös pidättäytyminen rasittavista tutkimuksista ja hoidoista. Hoidon tulee pohjata potilaan omiin toivomuksiin. Pelkkä pidättäytyminen elämää ylläpitävistä hoidoista ilman oirelievitystä ja mahdollisia kuntouttavia toimia on vääränlaista saattohoitoa. Hoidon tavoitteena on hyvinvoinnin lisääminen ja aktiivisuuden ylläpitäminen. Vanhusten kohdalla on päämääränä mahdollisimman suuren aktiivisuuden edistäminen ja perheen tukeminen sairauden ja kuoleman yhteydessä.

Läheinen on lähellä lähtöä tästä maailmasta, hän tuntuu jo luovuttaneen. Muistoja yritin herätellä, mutta hankalaa se alkoi jo olla. Juttelu oli aika vaivalloista. Saatoin vain siunata häntä, rukoilla hänen kanssaan ja hänen puolestaan.