Anoppi oli kutonut miehelle liian isot villasukat. Niinpä purin sukan kärjen ja aloin kaventaa sädekavennuksella jo viitisen senttiä aikaisempaa aikaisemmin.
 
 
Mies lähti hiihtämään tänäänkin kunnon laduille, minä vain näille oman kylän kuntopolun tänään olemattomille laduille. Pakkasta oli kymmenisen astetta ja uutta pehmeää lunta  ja ensimmäisenä hiihdin latu-uraa uuden lumen päällä. Matkalla kohtasin yhden muun hiihtäjän. Viitisen kilometriä sentään tuli tänäänkin.  Ehkä huomenna latukone taas kulkee ja avaa ladut. Palatessani hiihtämästä monissa naapureissa oli lumityöt meneillään: miehet ja lapset uurastamassa! Onneksi tänä talvena tuo lumi on ollut höttöisen kevyttä pakkaslunta.  Eipä lumen tulon jälkeen ole ollutkaan yhtään suojasääpäivää vielä.
 
Sana tälle päivälle:
”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, 
pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, 
kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, 
jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, 
kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.
Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, 
meidän pelastajallemme, joka tahtoo, 
että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Timoteuksen kirje 2:1-3)