Suojakeli. Yöllä oli vielä tuiskunnut lunta. Osa teistä oli auraamatta, kun lähdin töihin ajelemaan. Matkalla ikkunat jäätyivät ja näkyvyys tuntui olevan toisinaan nolla. Eteenpäin hitaasti kiiruhtaen pääsin perille. Palatessa kotiin olivat tiet jo aurattuina, mutta liukkaita. Hiihtolatu vain oli kadonnut lumeen eikä latukone ollut vielä käynyt.

 
Tänään on kasteen lahjan sunnuntai ja niin saarnassa kerroin kasteesta. Minulla oli kastemalja, jossa oli vettä, kastekynttilä sekä kastemekko havaintoesineinä. Kastemekon olin tehnyt omalle esikoiselleni ohuesta villakankaasta lähes 40 vuotta sitten. Silloin olin saanut kaksi kastemekkoa, yhden kummaltakin suvulta, käyttöömme. Koska en halunnut suututtaa kumpiakaan isovanhempia, niin tein oman!

"Kasteen kirkas vesi on
niin kuin lähde pohjaton,
siinä virtaa siunaten
armo Herran Jeesuksen.

Kastemaljan äärellä,
Isä, kutsut nimeltä
lapseksesi jokaisen,
seuraajaksi Jeesuksen.
Joka aamu uudestaan
omaksesi kokonaan
kutsut uuteen elämään
tahtoasi täyttämään.
Kuolemallaan Herramme
pois on pessyt syntimme.
Kasteessamme puetaan
meidät armoon avaraan." (Virsi 419)