Tänään on ollut kitkemispäivä: Kitkin marjapensaiden alustoja ja pitkän muutama vuotta vanhan kuusiaidan uudelleen kevään jälkeen: neljä kottikärryllistä kitkentäjätettä ja ämpärissä astianpesuainevedessä paljon kotiloita. Mies kitki maa-artisokat ja perunamaata. Ja hyttysiä riittää, vaikka on aurinkoinen, lämmin päivä. Niinpä on pitänyt kitkiessä pukeutua suojavaatteisiin.
Löysimme kypsiä metsämansikoita pihan reunasta aurinkoisesta paikasta. Ne tuoksuivat hyvältä. Ja maistuivatkin. (Ks. valokuvatorstain kuva!)
Mökille tuleva osoitenumero on hankittu caminon vaelluksella Espanjassa. Jospa se vihdoin tulisi kiinnitetyksi paikoilleen. Mökille mieli tekee juhannukseksi. Pitäisi alkaa pakata tavaroita huomiseen lähtöön ja vielä valmistella töitäkin.
Olen vielä kulkenut mielessäni Pyhiä Polkuja ja lueskellut niiden aineistoa niin omasta blokistani kuin ko. sivuilta. Panu mainitsi blokissaan, että ”Elämän syvimmät asiat vaativat itsensä likoon laittamista; pyhää voi lähestyä vain asettumalla alttiiksi.”
Sana tälle päivälle: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti.” (1. Timoteuksen kirje 2:1-2)