Joskus tuntuu että päivä vilahtaa aivan silmissä ohi. Tänään on ollut sellainen päivä. On tuntu, etten ole saanut mitään aikaiseksi, mutta päivä on vain kulunut...

No, aamulla olin hammashoitajalla vuosi-inventaariossa eli hammaskiven poistossa ja hammasröntgenissä, mikä kertoi, että vanhat hampaat ovat kunnossa. Kuulin samalla uutta minulle, että jos on menossa johonkin leikkaukseen, niin hampaat pitää hoitaa ensin kuntoon ja puolestaan leikkauksen jälkeen pitää vasta aikaisintaan puolen vuoden kuluttua, mikäli mahdollista, mennä hammaslääkärin hoitoon.

Sitten hain pienet taas meille, tällä kertaa autolla tullessani terveyskeskuksesta - lasten isä oli jo ennen ylösnousuamme tuonut rattaat meille tyttösen päivätorkkuja varten. Pihalla ulkoilua, sitten lukemista välipalan jälkeen ja ruoanlaittoa yhdessä pienten kanssa. Raastoimme mm. porkkanaa (ja palasiakin oli mukava samaan aikaan nautiskella) ja teimme perunasosetta ja paistoimme uunissa kalaa. Monikko tarkoittaa sitä, että pienempi oli innokas seuralainen ja tarkastelija...

Isompi luki ahkerasti uutta kirjaa: Ensimmäiset tuhat sanaani. Aukeamalla oli iso kuva ja sen yksityiskohtia nimineen oli kuvan reunoissa. Oli kiva etsiä niitä yksittäiskuvia sitten isosta kuvasta.

Ruokailun jälkeen vein isomman päiväkerhoon ja laitoin pienemmän päiväunille. Kaikenlaista hoosaamista, päivän lehtien lukemista ja myös hieman neulomista (sukkia edelleen). Pieni nukkuikin pitkät unet tänään eli aivan siihen asti, kun isä tuli hakemaan kotiin. -  Tänään olisi ollut toistenkin pienten hoito, mutta kun ei voi olla kahdessa paikassa yhtäaikaa... asuvat sen verran kaukana, jotta tänään olisimme voineet olla heidänkin kanssaan.

Mies aamupäivällä haravoi lasten kanssa ja illansuussa vielä itsekseen. Haravointiaika taitaa olla lopuillaan, kun on pakkaskelit tulossa. Kukatkin katoksesta, niin pelargoniat kuin verenpisarat, on siirretty viileisiin sisätiloihin kellariin.

Joulukaktus on innostunut esittelemään nuppujaan jo ennen joulua. Niinpä sekin pääsi sisätiloihin.