Hiihdin tänään kymmenisen kilometriä, ehkä en sentään vielä viimeistä kertaa tänä keväänä. Ladulle oli varissut paljon kuusenneulasia pitkin matkaa, joten suksi ei silloin hyvin luistanut. Muuten latu oli jäinen ja luisto siis hyvä.  Aurinko paistoi kirkkaasti ja oli hankikanne aamupäivällä. Kiertelin suksilla pitkin puutarhaa myös ja tarkastelin pupusten jälkiä.  Lähtiessäni hiihtämään pihasta yksi rusakko pinkoi pakoon täyttä laukkaa, enkä kerinnyt saada sitä valokuvaan.

Thaimaa sanoo olevansa maailman buddhalaisin maa. Siellä on 95 % asukkaista buddhalaisia, noin 4 % muslimeita ja noin 1 % kristittyjä. Lähetyspiirissä puhuttiin tänäänkin Thaimaassa tehtävästä lähetystyöstä. Suomen Lähetysseurahan aloitti siellä työnsä vuonna 1978 norjalaisten työyhteydessä. Thaimaan luterilainen kirkko perustettiin 1994. Sen työyhteydessä on ollut norjalaisia, suomalaisia, singaporelaisia, hongkongilaisia, malesialaisia ja japanilaisia lähetystyöntekijöitä. Kirkolla on nykyään 18 seurakuntaa ja oma työntekijäseminaari.

Thaimaassa kirkon työ perustuu vapaaehtoisuuteen. Seurakunnissa vain yksi työntekijä, useimmiten evankelista, on palkattu. Diakonia ja lähetys kulkevat käsi kädessä. ”Kristus kulkee kärsivän ihmisen mukana. Hän ei käänny pois, vaan katsoo ja armahtaa. Siihen olemme mekin kutsutut, kärsimään kärsivien kanssa.” Lähetystyö etenee, kun jaetaan kärsimys kärsivien keskellä – ei ole mahdollisuutta kulkea ohi – voi auttaa yhtä ihmistä kerrallaan.

Muuten: Kirkon virsikirjassa, jonka nimi on Lauluja armosta, on yksi suomalainen laulukin, tietysti thaiksi: Pekka Simojoen ja Anna-Mari Kaskisen Riihikirkkohymni: ”Maksettu on velkani mun…” Sitä lauletaan siellä usein ehtoollisen aikana.

 

Luin Merja Topin runokirjan Voe tätä rakkaaven miäree! Lemmestä savolaisella vimmalla. Sen viimeinen runo kertoo  juuri kuin meidän elämää näin: ”Aeka valluu sormiin välistä. Hioo ihhoo ohuemmaks, jääkistää niveliä. Hieron illalla syteviä sormia ja mietin, että ossoeskoon sitä tämän kiitollisempi olla? Siitä onnesta, että meetä on kaks puhaltamassa riemuun roehua ja sammuttamassa elämän alakulloo.”