Aamulla mies avasi sitten tuon kameran ja sisukset näyttivät tällaisilta:

Sitten puhalsin kameran pölyt (?) pois ja mies yritti laittaa kameran kaikki ruuvit kiinni, mutta yksi ei kuitenkaan enää suostunut menemään paikoilleen. Aikansa hän roplasi kameran kanssa ja kas, tuli uusi ilmoitus: ei muistikorttia. Laitoin kortin koneeseen ja eikös mitä: Kamera toimii taas (ainakin hetken!)

Päivällä uskaltauduin hakemaan jo virastolta päivänavauslaatikon ja samalla matkalla kävin lähetyspiirissäkin, jossa meillä oli vieraana lähetystyöntekijöitä, jotka olivat työskennelleet vammaisten parissa Botswanassa. Nuo vammaiset olivat taitavia valmistamaan monenlaisia esineitä jätemateriaaleista.
 
Tässä krokotiili, joka osasi avata suutaankin liikkuessaan.
 
Lähetystyöntekijä oli haaveillut moottoripyörästä ja niin hän sai syntymäpäivälahjakseen hienon sellaisen, tosin ehkä hieman pienemmän kuin noissa haaveissa.
Latukone on taas käynyt – hiihtäjiä on näkynyt muutama - ja lumiaurakin, vaan ei minusta vielä hiihtäjäksi eikä ulkoilijaksi ole tänäänkään.

  

Pihalla lunta vielä riittää.