Hiihtopäivä jälleen. Tein taas saman lenkin kuin eilenkin. Vähän alle pari tuntia ladulla tekee hyvää. Tänään  tuuli vaakasuoraan ja pyrytti lunta silmille. Juuri kun lähdin lenkille, tuli latukonekin ja puoli matkaa olikin hyvin ajettua latua, loppuosa pöperöistä vanhaa latua. On kuitenkin mukavaa, kun voi laduille lähteä miltei suoraan kotipihasta. Koululaisia oli parikin luokallista ladulla. Muuten aika hiljaista. Nekin eläkeläiset, jotka normaalisti hiihtelevät samaan aikaan, eivät tänään olleet tuossa tuiskussa ladulla.

Latu ylittää tien, jonka reunoilla parhaillaan kaivetaan jätevesiviemärille uraa. Tuota mäkeä onkin hankala laskea alas ja nyt vielä hankalampi, kun tiellä on soraa eikä voi laskea tien yli.

Hiihtämään lähteminen on aina aika työn takana, mutta kun ulos pääsee ja ladulle asti, niin nautin olosta ja menosta. On kivaa, kun ei tarvitse mennä lujaa, vaan saa hiihdellä ja nauttia samalla metsän tuoksuistakin ja katsella, mitä on tapahtunut edellisen kerran jälkeen.

Eilen illalla olimme pelaamassa lentopalloa koulun liikuntasalissa eli kylätalossa. Samassa paikassa oli myös kylän äänestyspaikka ja myös vaalikeräyslipas.