Joulupäivän aamuna eli eilen oli maa valkoisena.

Nyt ei pihalla ole enää lainkaan lunta. Tuuli on ollut pelottavan kova ja vienyt samalla kaikki lumet mennessään, koska on ollut myös kuutisen astetta lämmintä. Risuja ja oksia on puista putoillut paljon, mutta vielä ei ole pihassa kaatunut yhtään puuta.

Pienet tulivat tapaninajelulle vanhempiensa kanssa. Oli mukava viettää yhdessä päivää.

Aku Ankka rauhoitti hetkeksi väsyneen pienen hienon miehen.

Ja pipari pikkusiskon. Oli yllättävää, miten eri paikassa ateriointi voi vaikuttaa pieniin. Olemme normaalisti syöneet keittiössä ja tälläkin kerralla pienin halusi sinne oman tuolinsa mieluummin kuin olohuoneen pöydän ääreen. Aluksi jopa ujostutti, mutta kyllä sitten tokeennuttiin papan kanssa riehumaankin.

Nyt olemme lähdössä itse Tapaninajelulle eli lentopalloa pelaamaan suvun kanssa.

Tänään vietetään toista joulupäivää eli Tapaninpäivää. Toinen joulupäivä, ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen ja hänen myötään kaikkien marttyyrien muistopäivä, muodostaa vastakohdan ensimmäiselle joulupäivälle. Jumalan pelastussanoma jakaa ihmiset sen vastaanottaviin ja sen hylkääviin, Kristuksen seuraajiin ja hänen vainoojiinsa. Jumala antaa Pyhän Hengen voimaksi jokaiselle, joka rohkeasti tunnustaa uskonsa Kristukseen.

Toinen joulupäivä on ollut marttyyrien päivä läntisessä kirkoissa jo 400 luvulta lähtien. Kirkkoisä Augustinus perusteli joulun ja marttyyrien päivän läheisyyttä sillä, että silloin muistetaan kärsimyksessään lähinnä Kristusta olevaa.

Suomenkielessä Stefanos muuntui Tahvanaksi, Tahvoksi ja Tapaniksi. Suomessa oli tapana ajaa kilpaa joulukirkosta kotiin. Tavasta kehittyi myöhemmin tapaninajelu eli silloin lähdettiin hevosella kiertelemään kyliä. Pyhä Tapani on myös hevosten ja hevosmiesten suojelija. Läntisessä kirkkotaiteessa Pyhä Tapani kuvataan usein kolmen kiven ja marttyyrien tunnuksen, palmunlehvän kanssa, kertoi Kotimaa24.