Isännän ja emännän mitalit hiihtäjäohjeen päällä.

Tänään mies hiihti Finlandian vapaalla hiihtotavalla. Oli suojasää koko ajan ja latu kuin vanhan ajan kylätietä muhkuroineen, mutta paljon nopeammin hän hiihti kuin minä eilen. Tänään oli parempi hiihtää – ainakin miehen veli sai tänään paljon paremman hiihtoajan kuin hiihtäessään eilen samaa reittiä, melkein tunnin erotuksella. Tässä näkynee myös perinteisen ja vapaan hiihtotavan ero! Mies joutui Finlandia-hiihdossa ensiapuunkin: vaimon laittama numerolappu ei vauhdikkaassa hiihdossa pysynytkään kiinni ja niin hän pyysi ensiavussa palvelevia laittamaan nauhat kiinni uudelleen ja he laittoivat ne nauhat aivan umpisolmuun.

Tänään oli myös Pikkin ristiäiset. Kastejuhlassa olivat mukana vanhempien sisarukset ja kummit perheineen. Pieni hieno mies sai kuivata vauvan pään kasteen jälkeen. Pieni hieno mies jaksoi olla pitkään rauhallisena sylissäni. Pienillä serkuksilla oli sitten kahvituksen aikana mukavaa aikaa leikkiä yhdessä.


Seurakunnassamme papeilla on mukana kotikastetilaisuuksissa pieni virsivihkonen, jossa on useimmin käytetyt kastevirret. Silloin ei ole ongelmaa virsien sanoista. Samoin tuossa vihkosessa on uskontunnustuksen ja Isä meidän -rukouksen sanat.

Päivä on myös Kalevalanpäivä, liputuspäivä. Suomen kansalliseepos on Kalevala. Kalevalan runot noudattavat kalevalamittaa. Jokaisessa runon säkeessä on kahdeksan tavua, ensimmäinen on painollinen ja toinen painoton. Tätä kalevalamittaa kutsutaan myös nelipolviseksi trokeeksi. Runoissa on myös alkusointu. Usein Kalevalan runoissa toistetaan sama asia hiukan eri tavoin kuten ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi  lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan”. Kalevala on käännetty 48 kielelle.


”Kuka meistä sinua, Herra, muistaa kiittää? Lahjojasi kalliita kädestäsi riittää. Olet terveen ruumiimme armossasi luonut, olet kaikki tarpeemme laupiaasti suonut.
Annoit meille, Jumala, ajan, tehtävämme. Anna meidän sinussa löytää elämämme, ettei kiireet, murheemme meitä näännyttäisi eikä parannuksemme liian myöhään jäisi.” (Virsi 483:1,2)