Aamulla lähdimme ajoissa ajelemaan Lahteen, jotta löytäisimme parkkipaikan autollekin. Mies lähti myös aikaisemmin hiihtämään kuin minä.

Lähtöä odottaessa neuloin junasukkaa.

Ennen lähtöä tavarat laitettiin numeroituun säkkiin ja säkit säilöön hallissa.

Jonkin aikaa jonotettiin ja odoteltiin lähtöä ja sitten ampaistiin tuota Karpalon mäkeä ylös - ensimmäinen koitos. Odottaessa kerkisi katsoa mäenlaskuakin - muutama hyppääjä ponkaisi harjoitushyppyjään isoimmasta mäestä.

Hiihtomatka sujui tänä vuonna hyvin, koska yöllä oli satanut lunta ja latuja ei ollut ajettu uudelleen eilisen jälkeen. Siksi ladut eivät olleet liian kovia ja koska pehmeää lunta oli vain vähän, niin se ei haitannut menoa. Oli mukava hiihdellä ja matkan varrella jutellakin toisten hiihtäjien kanssa - latuja oli kaksi-kolme vierekkäin. Hyvin oli myös huolto hoidettu: matkan varrella huoltopisteistä sai mustikkakeittoa, mehua ja appelsiinia, banaania, ns. suolakurkkuja, leipää...

Maalissa jätettiin jalassa ollut ajanottosiru pois ja saatiin tilalle mitalit kaulaan.

Ja tässä ne ovat!

Hiihdon jälken kävimme syömässä vielä kentällä olevassa ruokailuteltassa ja sitten ajelimme kotiin ja saunaan!