Joskus elämässä on vauhtia enemmän kuin tietääkään. Eilen aamulla  hain pienet meille. Matkalla tutkimme tienvarren kasvillisuutta ja löysimme monenlaisia kukkiakin vielä: oli lupiinia, puna- ja valkoapilaa, siankärsämöä, saunakukkaa ja joitain muitakin. Emme poikenneet kuitenkaan sienimetsään, vaikka ihan sienisammalikolta tien vieressä näytti mäenrinne, koska meillä oli rattaat, joissa pikkusisko istuskeli. Pieni hieno mies jaksoi kävellä koko matkan reippaasti. Päivä hurahti monenlaisessa touhussa ja kun pienten isä haki heidät kotiin, kohta tulivat toiset pienet viikonlopuksi kyläilemään. Vauhtia siis riitti.

Sain kuitenkin jotain valmiiksi lauantaita varten: pari mustikkapiirakkaa ja siivoustakin jonkin verran.

Nyt lauantaina pienten kanssa touhuttiin ja leivoin vaihteeksi viisi pellillistä pikkupullia huushollin siivouksen ja ruoanlaiton ohella. Mies teki taas savolaista kaalikeittoa ja minä tein maa-artisokka-palsternakkakeiton. Innostuin näet kuorimaan puolitoista kiloa maa-artisokkaa ja kilon verran palsternakkaa. Paloittelin ne ja keitin kolmen kanaliemikuution kanssa  vedessä (vettä sen verran, että se peitti kasvikset) sekä pari desiä purjosilppua ja pari teelusikallista kuivattua valkosipulia oli liemessä mukana. Soseutin sauvasekoittimella nuo kypsinä, lisäsin hieman vettä ja 4 dl laktoositonta ruokakermaa sekä valkopippuria ja mustapippuria, pari ruokalusikallista kuivattua lehtipersiljaa sekä lasillisen tuoretta persiljasilppua.

Saimme vieraiksi seutukunnan missionisteja, joiden kanssa noita keittoja sitten syötiin ja kahvin/teen kera leivonnaisia maisteltiin. Oli mukava tavata pitkästä aikaa ja jutella kuulumisia lähemmäs kahdenkymmenen hengen kera.

Launeen lähetyssihteeri kertoili tällä kerralla meille myös Thaimaassa tehtävästä lähetystyöstä. Thaimaassa uskonto, buddhalaisuus,  on jokapäiväinen asia ja näkyvä asia. Se on joka paikassa esillä. Nykyäänkin perheiden pojat menevät usein muutamaksi kuukaudeksi buddhalaiseen luostariin - voisikohan sanoa, että se vastaa meidän rippikouluamme, mutta paljon syvemmin. Joka puolella on myös henkien taloja ja henkiä pelätään. Oikeastaan koko henki-sanaa ei saa lausua. Niinpä myös ihmiset eivät uskalla olla öisin yksin henkien pelosta. - Onhan meilläkin vanhastaan sanonta "Siinä paha, missä mainitaan". Mikähän siinä on, että meillä Suomessa uskonto halutaan pitää usein piilossa ja vain yksityisasiana?

Thainkielistä raamattua. Thain kieli onkin viisiportainen ääntämykseltään, kun kiinan kielessä on vain neljä sävelkorkeutta, totesivat lähetit.  Thain kielessä ei ole kuitenkaan sanamerkkejä, kuten kiinassa tai japanissa, vaan kirjaimia. Valtaosa thain kielen sanoista on yksitavuisia kokonaisuuksia, jotka eivät taivu tai muutu muiden sanojen vaikutuksesta.

Joukkomme vanhin siunasi meidät erotessamme eri suunnille vielä Herran siunauksella.

Kun vieraat lähtivät, mekin lähdimme vielä juhlimaan miniän syntymäpäiviä. Siellä tapasimme muita sukulaisia

ja monen monta mäyräkoiraa, tällaisenkin

ja tällaisia kuusi kappaletta.

Raamatun sana tänään: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan." (Psalmi 86:11)