Tänään oli hiihtopäivä. Molemmat, mies ja minä, kävimme hiihtämässä. Tosin mies hiihti 20 kilometriä ja minä aika lailla vähemmän eri reitilläkin, mutta sormet miehelläkin tulivat kylmiksi. Minä olen aina palelevainen ja tänään polvikin taas kertoi olemassaolostaan. Hiihtelin vain lähes tasaista varmuuden vuoksi.

 
Mies sanoi ennen joulua, ettei tarvitse jouluna asua kaapissa, kun siivoilin ahkerasti. Joulun jälkeenkin voi asustaa kaapissa eli siivota. Kodinhoitohuonetta olemme siis siivonneet. Joka kerran, kun sitä siivoilee, niin tekee löytöjä: jotain, minkä olemassaoloakaan ei ole muistanut, tulee esille. Ja paljon tavaraa taas pääsee kirpputorille – osaisipa luopua vieläkin enemmästä. Kai vähitellen on helpompi. Siis seuraavalla kerralla, kun siivoaa tuota samaa tilaa, niin taas löytyy uutta poisannettavaa.
Mies sai joululahjaksi leipäkoneen ja niin hän on ahkerasti tehnyt sillä leipiä. Tänään aamupalalle valmistui ruishiutaleleipä, jossa oli 3 dl vettä, 2 rkl öljyä, 1 rkl hunajaa, 1 1/4 tl suolaa, 1 dl ohrajauhoja, 2 dl ruishiutaleita, 4 dl vehnäjauhoja ja 2 tl kuivahiivaa. Leipä kohosi hyvin ja rakenne oli hyvä ja tuoksu taas aamulla makoisa.