Aamulla maisema näytti tältä verannan ikkunasta katsottaessa. Pihalla marjaomenakin on saanut ylleen niin paljon lunta, että oksat taipuvat maata kohti. Lunta on eilen tullut reippaasti päivän mittaan ja lumi on ollut niin painavaa, että sähkötkin olivat poikki muutaman kerran, tosin kerrallaan ainoastaan muutamia minuutteja.

Eilen oli meillä liikuntapäivä.  Aamupäivällä olimme hiihtämässä taas sen entisen verran, minä noin kymmenen kilometriä ja mies enemmän. Oli miltei suojakeli ja tihkua sateli. Kun olin hiihtänyt ensimmäisen kerran vitosen lenkin, niin ajattelin, tähän tämä kyllä jää: Oli todella luistava keli, sillä mäkeä ei meinannut päästä millään ylös. Alastulo oli tosi hienoa vauhdikasta, mutta tasaisellakin sai tasatahtia työntää, jotta pääsi eteenpäin jotenkin. Voitelustahan tuo tietysti oli kiinni, koska en osaa/voi hiihtää vapaalla tyylillä kuten mies. Olisi pitänyt olla pitoa enemmän. Sisulla hiihdin toisenkin lenkin ja hieman päälle vielä kiersin urheilukeskuksessa.

Illansuussa alkoi tämän vuoden ensimmäinen jumppa. Jumpan ja hiihdon jälkeen kyllä on jalat (ja vähän muutkin jäsenet) kipeät minulla vieläkin - tottumattomuutta. Mies lähti tänäänkin sisukkaasti hiihtämään, mutta minä pidän välipäivän.

Illalla oli vielä seutukunnan Suomi-Unkariseuran kokous, joten jumpan jälkeen oli aika tiukka olo pysyä asioissa mukana. On kuitenkin mukava suunnitella tulevaa ja varsinkin ohjelmaa ensi kesän unkarilaisia vieraita varten.

"On riemun aihe rajaton:
kanssamme Herra kulkee.
Ken kaipaava ja köyhä on,
sen armoonsa hän sulkee.
Käy Herra maan ja taivasten
luo halvimmankin ihmisen
ja saapuu veljeksemme.
" (virsi 367:3)