Mökillä olimme tekemässä syystöitä. Minä eilen sienestin ahkerasti eli kiersin lähimetsät ja sain suppilovahveroita vaivaisen puoli ämpärillistä yhteensä. Metsät ovat tosi kuivia eikä sieniä ole noussut montaakaan viime viikon käynnin jälkeen. Miehen suolasienisaaliskin jäi pieneksi.

Ahvenia oli pari katiskassa ja tänään pari verkossa. Katiskassa oli myös kolme rapua, jotka laskettiin takaisin järveen ja
 
yksi kuollut minkki. Olimmekin jo pitempään miettineet, mikä eläin oli ollut kalanpäiden siistijänä – olimme veikanneet supia. Tänä aamuna kalanpäät olivat jäljellä, joten minkki oli ollut se meidän siivoojamme.
Rannalla paloi illalla uimavalona led-lyhty.
 
Koristevattukin kukki jälleen. Tuntuu, että kesän jälkeen syksy ei oikein osaa vielä tulla. Paljon oli vielä puutarhassa vihreää. Mies teki uutta kukkapenkkiä ensi kesäksi. Vanha oli jo aikansa elänyt: puiden juuret olivat tulleet ja vieneet voiman. Mies sirkkelöi myös puita ja minä pinosin.
 
Poltin roskia. Kyllä kaikenlaista pientä puunoksaa ja muuta löytyy pieneltäkin tontilta. Joutseniakin näkyi järvellä. Kiva niitä oli katsella.

Päivän sana: "Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta,
ne, jotka seuraavat Herran lakia." (Psalmi 119:1)