Mies lähti eilen tyttären luo tapetointitalkoisiin. Tyttären perhe on rakentanut taloa ja nyt on vielä yläkerta keskeneräinen.  Saipa mies touhuta lastenlastenkin kanssa. Hän palasi vasta tänään illalla ja pääsi heti kotiin tultuaan vaihtamaan autonsa talvirenkaat kesärenkaisiin pojan kanssa.

Minä olen laiskotellut kotosalla, suomeksi sanottuna olen ollut hieman flunssaisena. Olenpa sentään lueskellut. Luin muun muassa kirjan nimeltä Kallis Kutsu, jonka olivat kirjoittaneet Emir Fethi Caner ja H. Edward Pruitt. Tuossa teoksessa kerrottiin muslimeista, jotka olivat tulleet kristityiksi. Jeesuksen vastaanottaminen Vapahtajana oli merkinnyt useimmille heille eroa perheestä ja suvusta ja karkotusta kotiseuduilta jopa toisiin maihin ja maanosiin. Teos kertoi, että he kuitenkin uskalsivat kertoa ilosanomaa eteenpäin toisille muslimeille. Muslimihan ei saisi vaihtaa uskontoaan! Siksi islamilaisissa maissa tuo julkisesti kristityksi tunnustautuminen on merkinnyt monille myös saman tien hengenmenetystä.

Laitoin taas leipäkoneleivän tulemaan: 3 dl vettä, 2 rkl öljyä, 1 rkl hunajaa, 1 tl suolaa, 2 dl lesesekoitusta (= Sunnuntai - sydänystävän leivontalisä), 5 dl vehnäjauhoja ja 2 tl kuivahiivaa.

Voimakas tuuli käy paraikaa ja on heittänyt pari kolme kertaa sähköt pois päältä, ainakin yli tunnin yhtämittaa olimme sähköttä. Alkoi sataa räntää.

 

Sinivuokkokin kukkii.

Sana tänään: ”Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää.” (1. Johanneksen kirje 5: 11-12)