1244803716_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pojat ja legokaivuri.

Lapsenlapsen kanssa pyöräilimme pienen hienon miehen luo. Siellä kaivuri oli kova sana. Oli duplolegokaivuri ja oli pihalla bobcat ja pienehkö ihan oikea kaivuri. Eipä lapsenlapsi ollut lähteä pois, kun piti tutkia ja seurata noita kaivureita. Niin myös pieni hieno mies seuraili kaivureita. Kuljin hänen kanssaan huoneesta toiseen eli ikkunasta toiseen ja seurailimme, miten sorakasasta siirrettiin soraa bobcatilla salaojitukseen.

Pyöräily oli myös tärkeä asia. Kypärät päähän ja turvavyöt kiinni ja matkaan mummon kanssa. ”Mummolaan kun pyöräilemme…” Mummolaan sitten pyöräilimme ja lapsi kertoili koko pyörämatkan ajan, mitä muisti kaivureista ja mitä koneita matkan varrella nähtiin.

Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan. Mutta minne? Vaikka sinne, missä tie vie mummolaan. Minä poljen, sinä ohjaat. Niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.
Eväspussin äiti meille mukaan muisti ojentaa. Syötyämme levähdämme, sillä siitä voimaa saa. Minä poljen, sinä ohjaat. Niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy.
Kun on tehty pyöräretki mummon luokse mummolaan, pyörän laitan taakse aitan seinän viereen nukkumaan.
Minä poljen, sinä ohjaat. Niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy. (lainattu laulun sanat, mutten tiedä kenen sanat ja sävel).