Sitten lähdimme yhdeksän kieppeillä luostarista hiihtelemään kohti Enonkosken keskustaa. Eilinen hyvä oppaamme tuli taas aamulla moottorikelkkoineen ajamaan meille latua järvien kautta.

Keli alkoi olla nuoskainenja matka kesti hitaammin kuin luulimmekaan, siis tuo viitisentoista kilometriä. Toki lepotaukokin pidettiin.

Hiihdon jälkeen kiiruhdimme liikuntatalolle suihkuun ja saunaan. Liikuntatalo on ilmaiseksi kaikkien enonkoskelaisten käytössä.

Sen jälkeen meillä oli kirkossa yhteinen ehtoollisenvietto.

Seurakunnallinen toiminta alkoi Enonkoskella vuonna 1859, jolloin Enonkoskelle perustettiin tehdasseurakunta. Paikkakunnalla oli viime vuosisadalla perinteisten maaseudun elinkeinojen lisäksi saha ja lasitehdas, joiden omistaja oli viipurilainen Tichanoffin kauppahuone. Erityistä seurakunnallisen toiminnan alkamisessa oli se, että Tichanoffin kauppahuone antoi varat kirkon rakentamiseen sekä papin ja opettajan palkkaamiseen aina vuoteen 1872 asti. Tämä tapahtui kauppahuoneen päämiehen Michael Tichanoffin myötävaikutuksella.

Kirkon rakentamisen ja seurakunnan toiminnan alkamisen taustalla oli enonkoskelaisten aktiivisuuden lisäksi veneonnettomuus, joka tapahtui syksyllä 1858. Historiankirjat kertovat, että väki oli palaamassa kirkkoveneellä Kerimäeltä kirkkomatkalta Ylä-Enonvettä myöten. Järvellä nousi kova tuuli ja vene kaatui: veneessä olleista kahdestatoista ihmisestä kahdeksan hukkui. Tämän onnettomuuden kerrotaan olleen vahva sykäys oman kirkon ja papin saamiseen. Onnettomuuden muistoksi on Enonkosken kirkon tornissa oleva risti suunnattu järvelle päin - eikä pääsisäänkäynnin suuntaan.

Enonkosken ensimmäinen kirkko palveli seurakuntalaisia vain reilun parinkymmenen vuoden ajan (1859-1884). Kirkko tuhoutui ilmeisesti salaman sytyttämässä palossa kesällä 1884. Uusi kirkko valmistui jo syksyllä 1886. Seurakunta toimi tehdasseurakuntana vuosina 1859-1876 ja rukoushuoneseurakuntana vuosina 1876-1909. Seurakunta on toiminut itsenäisenä vuodesta 1909 lähtien. Nykyisin seurakunta kuuluu Mikkelin hiippakuntaan ja Savonlinnan rovastikuntaan. Seurakunta on pienehkö eteläsavolainen seurakunta, jonka jäsenmäärä oli vuoden 2008 lopussa 1450 henkeä.

Kirkosta siirryimme Enonhoviin muikkukeitolle ja vaelluksen päättäjäistilaisuuteen.

Kävimme läpi Hiihtovaellusta ja kerroimme kunnanhallituksen puheenjohtajalle, joka on myös Pyhien Polkujen hallituksen jäsen, vielä matkatapahtumiamme.

Saimme vaellustodistukset Yhdentoista hengen hiihtovaellusjoukkomme koostui hyvin monenikäisistä hiihtäjistä: nuorin oli 12-vuotias, vanhin 77-vuotias.

Lähdimme kotimatkalle eri puolille maatamme.Osa lähti omalla kyydillä, osa taksilla Savonlinnaan junalle ja osa taksillaValamoon vaelluksen alkupisteeseen, jossa autot odottivat hiihtämisen ajan.

Illalla myöhään mekin pääsimme kotiin, koska matkan varrella pidimme tauon ja kävimme vielä sukuloimassa pikaisesti.

Sana tälle päivälle:"Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia." (Kolossalaiskirje 3:15).