Olen tehnyt valmisteluja ja pakannut tavaroita huomisaamuna alkavaa vaellusta varten. Niin laukkuun kuin reppuunkin. Vaelluksella kuljemme vain päivärepun kanssa, jossa on päivän eväät ja muut tarpeelliset. Tosin minulla on siellä mukana myös valmistamani hartausaineistot ja ensiaputarvikkeetkin.

Alppiruusussa on tänä vuonna yksi ainoa kukka, kun se viime vuonna kukki varmaan joka oksallaan.

Tänään on Toivonpäiväkin: kaksi pientä kolmivuotiasta Toivoa juhlittavana! Tosin on myös ollut koulujen kevätjuhlapäivä: Suvivirttä lienee laulettu. Se tuo aina mieleen vapauden tunteen ja kesän alkamisen niin oppilaille kuin opettajillekin. Lukuvuoden paineet ovat ohi.

Marja-aroniakin kukkii jo puutarhassa.

Lapsenlapset ovat touhunneet ahkerasti pihalla vesileikeissä - aivan märäksi pienimmäinen siellä tuli kasteltuaan kasveja ja suihkutettuaan itseäänkin.  Vanhemmat ovat innokkaasti kokeilleeet uutta halkomakonetta ja niin on tullut iso kasa halkoja vajan nurkalle.

Vävy laittoi tänään polkupyörääni uuden vaihdevaijerin rikki menneen tilalle. Kokeilin ja  oli hyvä pyöräillä, kun olin aikani kulkenut yhdellä vaihteella, niin nyt niitä on peräti kolme käytössä mummopyörässäni. Kyllä nyt kelpaa!

Raamatun sana tänään: "Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen." (Roomalaiskirje 8:28)