Sipulia on mies istuttanut ja kylvänyt porkkanaa, salaattia, punajuurta, tilliä ja palsternakkaa. Hän kuljetti erinäisen määrän kotikärryllisiä hevosenlantaa ja toisaalta taas multaa ainakin saman verran kasvimaalle ja käänsi ja väänsi ja käänsi – kyllä tässä töitä piisaa!

 
Päivä oli taas lämmin, ukkonenkin yritti, mutta ei sittenkään noussut. Minä haketin yhä edelleen. Hankimme oksasilppurin, vetävän ja murskaavan mallin, Hongkongista keväällä. Samantapaisia myyvät monet muutkin kaupat. On myös olemassa leikkavaa mallia, mutta tämä tuntuu minusta parhaimmalta. Kuiva oksa murtuukin jo hyvin, mutta tuore jää joskus kuorestaan kiinni ja tulee pötkönä ulos. Kuusenhavut ja oksat puolestaan kulkevat oikein hyvin silppurin läpi. Meillä oli samanlainen aikaisemminkin, mutta toissakesänä se teki lakon ja annoimme sen pois lapsen perheeseen, jossa isäntä osasi sitä korjata sen verran, että se käynnistyy ja toimiikin omalla tavallaan. Meillä on silppurin alla muovilaatikko, johon hake tulee ja tuolla laatikolla se on helppo kantaa myös sinne, missä haketta tarvitaan.
 
Eilen oli vauvakirkko ja sen jälkeen kirkkokahvit ja -mehut. Lastenohjaajat olivat laittaneet pöydän koreaksi: vaahteranoksia ja orvokkeja oli koristeina ja oksalla pieni lintukin.
Eilen kävi myös lapsenlapsi vanhempineen kyläilemässä. Tällä kertaa hän kerkisi nukkua jopa päiväunet meillä. Ja sain vielä itsetehdyn  äitienpäiväkortinkin häneltä!
Eilen myös alkoi ulkopelikausi. Siirryimme talvipeleistä kylätalolta pelaamaan miehen veljen pihan lentopallokentälle. Tuuli tietysti antaa aina oman mausteensa peliin. Koko pelin ajan ukkonen jylisi jossakin lähettyvillä, mutta sadetta emme sentään niskaamme saaneet.
 
Pihan yli lensi kuumailmapallo illalla.
Tänään oli kokouspäiväkin ja saimme Budapest-leivoksia, joita kaupungin ammattikoululla oli tänään leivottu, ”sopivasti” Suomi-Unkari-seuran paikallisosaston kokoukseen.  Leivos valmistetaan niin, että ensin täytetään mantelipohjia (sis. hasselpähkinää, munanvalkuaista ja sokeria) laktoosittomalla kermavaahdolla, ja sitten pyöritetään pohjat rulliksi kääretortun tapaan. Lopuksi rullat leikataan terävällä veitsellä samankokoisiksi paloiksi. Pinnalle tomusokeria.

Sana tälle päivälle: ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.” (Psalmi 103:15-18)