Kasviskuivuri lähti lomalle. Pakkasin sen laatikkoonsa ja laitoin kaappiin talveksi. Etenkin maustevihanneksia kuivasimme tänä vuonna. Niitä on nyt mukava ripotella ruokiin ja leivonnaisiin. Nekin ovat aarteita.

Tuulee kylmästi ja pikkuisen tulee luntakin. Puuhellaakin on vihdoin alettu lämmittää kesän jälkeen. Tähän asti puuhella oli lähinnä työpöytänä hillojen ja muiden säilykkeiden valmistuksen ajan. Keittelin nuo säilykkeet vieressä olevalla sähköhellalla. Puuhella on aarre.

 
Kotitietämme on kunnostettu tänä syksynä. Ensin tuotiin valopylväät ja kaivettiin johdot maan sisään. Tosin niissä pylväissä ei vieläkään ole lamppuja. Nyt kaivetaan ja kunnostetaan sitten tien toista puolta ja ojista on hävitetty sinne kasvaneita puskia. Valokin on aarre.
Tänäänkin mies on illan poissa kotoa. Tällä kertaa veljekset kokoontuivat viettämään iltaa yhden veljeksen juhlapäivänä. Yritän puolestani valmistella tämän viikon töitä lämpimän uunin kupeella. Uuni tietysti on myös aarre, mutta paras täällä kotona on hyvä mies!
”Se tuntee onnen syvän
ja riemun sydämen,
ken puolison saa hyvän,
niin rakkaan, läheisen.
Soi kiitos Jumalalle
lahjasta elämän!
Ja kiitos rakkaimmalle,
on suuri aarre hän.

2. Ja toisen hyvää aina
myös auta etsimään.
Sanasi neuvot paina
syvälle sisimpään.
Parhaaksi toisiemme
me työtä teemme näin,
ja vaiheet vuosiemme
kääntyvät parhain päin.

3. Maan, meren, taivaan Luoja,
Jumala ihmisten.
Nyt ole meille suoja,
antaja rakkauden.
Kun matka jatkuu tästä,
niin kulje kanssamme.
Me koko elämästä
kiitosta laulamme.” (Virsi 822)