Eilen meillä oli vieraita kaukaa eli Lahteen kirkkopäiville Unkarista tulleita:  Pécsin seurakunnan kirkkoherra puolisoineen ja seurakunnan varapuheenjohtaja sekä ystävämme Pécsistä. Samalla meillä oli paikkakuntamme Suomi-Unkari-seuran hallituksen kokous.

Olimme tavanneet kirkkoherran jo Pécsissä viime kesänä jumalanpalveluksen yhteydessä. Olipa mukavaa yhdessäoloa. Unkaria meidän perhe ei osaa paljoakaan, mutta kaikki vieraat puhuivat sitä kyllä hyvin. Ystävämme toimi hyvänä tulkkausapuna. Ja saksan kielellä kyllä pärjää...

Tänään on puutarha kutsunut. Poimin vihdoin äkämäpunkit marjapensaista ja vein saunan uuniin. Mustaherukan äkämäpunkki on eräs vaarallisimpia mustaherukan ja viherherukan tuholaisia. Itse punkkia ei paljain silmin pysty erottamaan, sillä kooltaan se on vain 0,25 mm pituinen. Äkämäpunkin vioituksen näkee hyvin, koska silmut ovat tällöin pallomaisen pyöreäksi turvonneita eivätkä avaudu. Yhdessä silmussa voi olla tuhansia punkkeja, jotka siirtyvät touko-kesäkuun vaihteessa silmujen pinnalle ja sieltä edelleen vaeltamaan uusiin oksiin ja silmuihin. Äkämäpunkin torjunta on tehtävä keräämällä turvonneet silmut pois ja polttamalla ne. Tai hävittämällä pensaat eikä voi sitten istuttaa samalle paikalle samanlaisia pensaita.

Mies laittoi valmiiksi kukkapenkit ja niin kylvin kehäkukkaa ja muita kesäkukkia vihdoin. Jospa nyt sataisi, niin tulisi kosteutta kasvimaillekin.

Yhtäkkiä aamupäivällä pihalle ilmaantui lapsenlapsi vanhempineen. Oli kiva hetken jutella  teekupin ääressä ja katsella myös pienen touhua. Tämä nelivuotias osaa hienosti kirjoittaa oman nimensäkin.

Raamatun sana tänään: "Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden." (Psalmi 23:3)