Tänään on hiljaisen viikon malkamaanantai. Tuulee puuskittain lujaa. Pihalla kuivat lehdet pyörivät ja tanssivat.

 
Mies kaatoi ja sahasi pölleiksi yhden isohkon koivun ja muutaman muun pienemmän puun. Minä toimin risumummona ja kannoin risut kasaan ja pöllit halkomispaikalle. Mies hakkasi pöllit jo haloiksikin saman tien. Tuo oli ihan mukavaa ulkona olemista, vaikka kädet sitten ovatkin aika sippi ja jaloissa tuntuvat kyykistymiset.
Aloitin taas uuden lastensukan neulomisen, kun toiselle veljekselle ei ollutkaan vielä valmiina sukkaparia lauantaina. Neulomiseen olen tainnut ihan ihastua tänä keväänä – uusi löytö. Kun vielä oppisin tekemään oikein hyvää jälkeä, niin voisi neuloa niitä Missiokauppaan myyntiin lähetystyön hyväksi. Pitänee harjoitella.
Pääsiäisjaksoon kuuluu kolme vaihetta: valmistautuminen eli paastonaika, itse juhla eli pääsiäinen ja helluntaihin asti kestävä juhla-aika. Pääsiäisjakson keskuksen muodostaa ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen. Palmusunnuntaista alkaa hiljainen viikko, ja seurakunta lähtee seuraamaan Vapahtajan elämän viimeisiä vaiheita. Nyt hiljaisella viikolla kristityt keskittyvät muistelemaan Jeesuksen kärsimystä. Hiljainen viikko on pääsiäistä edeltävä viikko. Tätä kutsutaan myös nimellä piinaviikko tai suuri viikko. Viikon jokaisena päivänä kokoonnutaan seuraamaan kärsimyshistorian tapahtumia. Kärsimyshistoria on perinteisesti jaettu kuuteen lukuun eli ahtiin (ahti on Jeesuksen kärsimyshistorian osa), joista saarnattiin ja saarnataan jumalanpalveluksissa hiljaisen viikon päivinä. Näitä tilaisuuksia on nimitetty ahtisaarnoiksi.

Raamatun sana tänään: "Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Filippiläinkirje 2:8)